Elämä on

Tyttö kävelee riippusillalla. Sen molemmilla puolilla näkyy usvaa. Aurinko on laskenut muutamia minuutteja sitten. Ympärillä on vain pelkkää hiljaisuutta.

Elämä on kuin taivas. Välillä niin myrskyisä ja toisena hetkenä niin valoisa. 

Elämä on kuin meri. Aallokkoinen tai tyyni.

Elämä on kuin polku. Joskus niin kuoppainen ja kivinen.

Elämä on ihmeellinen.

Kuistilla kukkia. Sinisiä ja valkoisia. Tyttö hymyilee. Ojentaa kätensä ja koskettaa kukan terälehtiä. Niin kauniita. Ne tuovat paljon muistoja mieleen. Lapsuuden leikit ja onnen, jota silloin tuntui olevan niin paljon. 

Elämä on kuin auringonpaiste.
Elämä on kuin piikkilangalla kulkemista. 
Elämä on kuin juokseminen sateella. 
Elämä on erityinen.

Ajatuksia

Vettä sataa ja ei tunnu yhtään kesältä. Pari päivää sitten päästin meiän pupun ulos irti. Se hyppi ja juoksi ihan riemuissaan, niinku joka kerta, kun se pääsee ulos. En oo koskaan ennen yrittänyt sanoa sille, että et mene tai mitään muutakaan vastaavaa. Kokeilin ja se toimi. Se ei mennyt varaston alle, eikä kukkapuskiin, mistä sitä on vaikee saada pois.

Tää päivä on menny nopeesti. Jotenki ihan hetkessä. Ihan äskön heräsin ja kävin syömässä aamupalaa. Sitten poljin kirjastoon ja varmaan tunnin kattelin aikuisten puolelta kirjoja, kun nuorten puoli on melkein kokonaan koluttu jo xd. Mää niin rakastan kirjoja ja lukemista. Niihin voi niin hyvin eläytyä, että unohtaa mitä ympärillä tapahtuu. Voi heittää stressin ja kaiken muun pois.

Kävin tänäänki kuvaamassa siskoa ja synty hulluna kaikkia luovia ideoita valokuvaamiseen liittyen. Pakko saada se kamera ja äkkiä. Oon miettiny nyt ihan tosissaan, että joku toimittajan tai valokuvaajan työ ois ihan jees. Jos ei ammattina, niin vaikka harrastuksena. Rakastan sitä nykyään enemmän kuin kirjoittamista.

usva

Sininen usva peittää näkyvyyttä. Asfaltti on tumma. Taivas on täyttynyt myrskyn merkeistä. Sadepilvistä ja salamoista. Kuuluu ukkosen jyrähtelyä. Makaan liikkumatta asfaltilla. Annan ajatusten lipua hiljaa mielessäni. Tässä on hyvä olla.

Muistojen rikkaamat vuodet takanapäin. Edessä jotain uutta ja tuntematonta. -Pelottaako? Ei pelota. Jos katsot syvälle silmiini, näet siellä ehkä jotain mustaa ja tummaa. Joskus minusta tuntuu, että luet minua kuin avointa kirjaa, ja joskus minusta tuntuu, että en tunne sinua lainkaan. Missä menee ystävyyden raja, missä?

Ystäviä, hymyä ja naurua

Ei oo oikein sanoja kertomaan, että minkalaisen viikonlopun sain viettää. Se tuli just oikeeseen aikaan. Sain hymyillä, nauraa, melkein itkeä ja hermostuakin. Miten aika menee nykyään näin nopeasti. Näin teitä niin rakkaita ja tärkeitä ystäviä, puolituttujakin. Oli ihana nähdä ihmismassan keskellä jonkun tutun kasvot. Oli ihana jutella ja heittää läppää. 

Ranskisjonoja, pehmiksen syöntiä ja riparitapaaminen. Monia ystäviä, auringonlasku ja vesisadetta. Satoja sateenvarjoja, telttoja, asuntovaunuja ja -autoja. Vaikka välillä oli sellanen olo, että tekis mieli lähtä kotiin, niin en kadu tuota reissua yhtään. Se antoi niin paljon. Uusia ystäviä, parempaa tuttavuutta joidenkin kanssa, muistoja rikastuttamaan elämää. 

Kaikkia en kerennyt tai pystynyt näkemään. Yhteydet ei pelittänyt ja kello kiiti pikavauhdilla eteenpäin. Illalla oli mahtava fiilis kävellä vaunulle nukkumaan, kun joka puolella näkyi usvaa. Jotain vain niin kaunista. Olis ollut unelma herätä aamulla kuvaamaan auringon nousua ja niitä satoja sateenvarjoja, jotka muutaman minuutin sisällä ilmestyivät esiin, kun alkoi satamaan vettä. 

Rakastan elämää jus nyt!

H e t k i ä

Kasvoilta loistaa hymy. Silmissä kimaltelevat kyyneleet. On jo ikävä. Ikävä sitä leirielämää. Niitä niin ihania lapsia. Soluissa nukkumista. Onnellisuutta. Lasten naurua ja iloa. Yhdessä vietettyjä hetkiä. Pelejä ja leikkejä. Sketsien harjoittelemista ja iltaohjelman suunnittelemista. Esiintymistä ja naurua. Niitä joka puolelta tulevia kopojen lyöntejä, haleja ja käsivitosia.

Ikävä niitä iltakeskusteluja, ja lasten aitoa välittämistä. Leiriselviytyjät-kisaa ja hampparigrilliä, josta lapset myivät ilmaisella sipsejä, joiden välissä oli erilaisia karkkeja. Niitä päättömiä ideoita, joita saattoi syntyä yön pikkutunneilla. Ihania isoskavereita ja yhdessä oloa. Soap soccerin pelaamista, jossa pelattiin henkilökunta vastaan leiriläiset. Niitä siellä koettuja hetkiä.

Kesätyöt alkaa, jee!

Nyt ei oo taaskaan ollu hetkeen mitään kuulumispostausta, joten päätin sitte kirjotella, että miten mun kesäloma on oikein menny. Maanantaina menin äidin ja siskon kanssa ostoksille ja siinä samalla pääsin sitte kaverille. Olin siellä kaks yötä ja toisena yönä meillä oli vissiin sokerihumala, koska keksittiin sellanen idea, että avataan sellanen normi ikkuna ja mennään sitä kautta ulos. Juostiin sitte avojaloin pitkin asfalttitietä viltin ja kameran kanssa. Naurettiin ja mietittiin, että miltäköhän ois näyttäny, ku joku ois avannu sen huoneen oven just sillon, ku aukasin sitä ikkunaa xd.

Keskiviikkona joskus illasta mentiin mun toiselle kaverille. Pelattiin pihalla lenttistä ja valvottiin myöhään. (mulla on menny nää yöt taas vähä pitkiksi) Seuraavana aamuna noustiin joskus yhen aikaan ja rynnättiin äkkiä kauppaan morottaa mun kaverin isosiskoa, ku se oli siellä töissä. Ostettiin sipsipussi, dippiä ja jätskipaketti. Kolmen aikoihin mentiin pelaa lenttistä muutaman kilsan päähän. Siinä oli sellanen hiekkapohja ja pelattiin avojaloin. Ei ollu mitään kaikkein parasta peliä, ku kukaan ei oikein jaksanu keskittyä, mutta mulla ainakin oli tosi kivaa. Nauroin toisten jutuille ja yritin parhaani mukaan syöttää palloa, kun muut tuijotti mua. Se on muuten hirveen häirittevää..

Perjantaina pääsin sitte kaverin vanhempien kyydissä kotiin. Yllätettiin mun sisko, joka oli töissä. Sen ilme, ku se näki mun kaverin isosiskon, joka on siis sen kaveri :D Eilen illalla ajeltiin mökille ja tultiin tänään päivällä takas kotiin. Oli parimuuttujaa tulomatkalla, kun siskon käteen tarttu uistin ja piti pysähtyy, että saatais se pois. No ei sitte kuitenkaan saatu ja piti ajaa tk:lle. Loppu hyvin kaikki hyvin, vai miten se oikein menikään.

Musta tuntuu, että en oo tehny tässä muutaman viikon sisällä muuta, ku pakannu ja purkanu kamat ja pakannu taas. Nytkin mulla on vielä pikkusen pakkaaminen kesken. Huomenna aikanen herätys ja kesätyö alkaa. Neljä päivää ja kolme yötä lastenleirillä. Mikäs sen parempi kesätyö mulle! Nauttikaa loppulomasta. Varsinki, kun nyt viime päivinä on paistanu aurinkoki taivaalla.

Näen kauemmaksi, kuin ennen

Revityistä paperin paloista rakensin mun elämän uudelleen. Hylätyistä taloista rakensin itselleni kodin. Ystäviksi kutsuin kaikki muut yksinäiset. Ihmiset niin samanlaiset. 

Paperille purin kaikki ajatukset. Ne hyvät ja pahat. Maailmalle huusin tuskaani, mutta kukaan ei sitä kuullut. Itkin hiljaa koulun vessassa. Aamuisin mietin, että jäisinkö kotiin nukkumaan.

Sitten se pimeys hävis mun ympäriltä. Aloin nähdä jotain muutakin, kuin surua. Näin toivon. Se sumu hälveni. Pystyin jopa ajattelemaan tulevaisuutta.

Nyt mä hymyilen. Hymyilen silloinkin, kun sää katot. En pelkää enää. Oon rohkeempi, kuin ennen. Uskallan tulla sun luo ja jutella. Näen kauemmaksi, kuin ennen.

teksti on fiktiivinen!

Tallilla

Käytiin Kaken kanssa joku aika sitten tallilla. Aurinko paisto sillon pitkästä aikaa ja oli tosi lämmintä. Siivottiin tarha ja pihatto. Hepat vietiin laitumelle, niin ei keretty harjata niitä ollenkaan.

Tuli niin kuuma, että ei jaksettu sitte harjata niitä laitumella, vaikka pyöräiltiin sinne harjojen kans. Keksittiin idea, et mennään uimaan. Meillä ei ollu uikkareita mukana, mutta hypättiin sitte veteen vaatteet päällä. Mulla oli onneksi toiset vaatteet, ni ei haitannu niin paljon. Siinä samalla sitte nakkasin talviturkin.

Tallilla olo ja hevosten hoitaminen on yks mulle terapeuttisimmista ja ihanimmista harrastuksista. En tiiä miten oisin selvinny niistä ajoista, ku ei ollu yhtään hyvää ystävää, jos ei ois ollu hevosia. Monta tärkeetä ja rakasta hevosystävää oon menettäny, mutta onneksi nämä kaks ihanaa hepoa on vielä mun elämässä!

Tulevana kouluvuotena en tuu näkemään nuita kovin usein, ellen ota ittiä niskasta kiinni ja käy joka vapaa viikonloppu hoitamassa niitä. Ootan sitä, että vielä joskus pääsen jomman kumman selkään. Sannin (ruskea heppa) oon tuntenu varsasta asti. Näin sen ensimmäisen kerran sillain, että se oli syntyny yöllä ja näin sen seuraavana aamuna. Siihen on syntynyt sellanen tietynlainen side. Nuo on aivan ihania, koska ne on niin hellyyden kipeitä ja aivan mielissään, ku menee hoitaa niitä. Rakastaa sitä, ku niitä rapsuttaa tai kehuu. Sydän sulaa nuitten seurassa!

Kesäasu

Kesällä on ihana kokeilla uusia asukokonaisuuksia. Yleensä en hirveästi jaksa välittää, että mitä laitan päälle, mutta silloin kun inspistä sitä kohtaan löytyy, tajuan tykkääväni siitä. Ostin muutama viikko sitten ihan perus mustan t-paidan, koska tykkään käyttää sellasia ja niitä voi soveltaa monien eri vaatteiden kans. Mua ihmetytti se, että mun vaatekaapissa ei ollu ku ihan muutama kesävaate. Onneksi sitten muistin, että talvella laitoin ne parempaan talteen odottamaan kesää. Löytyihän ne sitten lopulta ja niiden seassa oli tämä hame, jota en ole käyttänyt koskaan aikaisemmin. 

Jäätävä, ku on niin huono ryhti täs (facepalm)

Hameen kuviot ei oo mitään erityisen kauniita, mutta ne sopii hyvin mustalle pohjalle ja tuo piristystä. Mustan t-paidan kanssa tuo asu näyttää melkein mekolta ja tykkään tästä tosi paljon. Rento, mutta kaunis. En oo mitään hame tai shortsi tyyppiä, mutta välillä on ihan kiva laittaa housujen tilalta vaikka tuo hame päälle. 

Onko teillä jotain lemppari kesäasua?

Voi kun joskus unelmat voisivat toteutua

Alina istui rantahietikolla. Piirteli oksalla hiekkaan kirjaimia. Muutaman sydämen. Sitten hän nousi, käveli pois rannalta katsomatta enää taakseen. Mutkan takana hän uskalsi jo hölkätä. Vauhti kiihtyi melkein huomaamatta. Aaltojen pauhu kaikui yhä hänen korvissaan. Aurinko oli paistanut melkein pilvettömältä taivaalta. Veden pinta oli kimallellut sen valossa. Jotain niin kaunista. Miksi hän ei silti voinut iloita. Kasvoilla ei näkynyt sitä tavallista hymyä. Silmät eivät loistaneet enää niin kuin ennen. 

Silmät sumenivat kyyneleistä. Enää ei edes nähnyt juosta. Oli pakko istuutua puun juurelle. Painaa silmänsä kiinni ja antaa kyynelten valua poskia pitkin maahan. Miksi juuri tänään. Miksi nyt, kun hän ei halunnut itkeä. Ajatukset kulkivat kiitonopeudella. Ei tässä kaivattu sääliä. Vain olkapäätä, johon olisi voinut hädän hetkellä nojata. Ystävää, jonka korvaan olisi voinut kuiskata -mulla on ihan jäätävä ikävä. Antakaa mun olla yksin, hän oli huutanut lähdettyään kotoa ovet paukkuen. 

Nurmikko kahisi. Alina piti silmänsä kiinni. Uudet kyyneleet valuivat hänen poskillaan. Hän tunsi käden kasvoillaan. Sormet pyyhkivät pois kyyneleet. Hän avasi silmänsä. Katsoi niihin niin turvallisiin, mutta kaukaisiin silmiin. Huulilla kareili hymy. Silmät loistivat kirkkaina. Silti niistä huokui huoli. Toinen istui hänen viereensä. Antoi pään nojata olkapäätään vasten. Kysyi katseellaan, että mikä on. Siinä hetkessä oli helppo kertoa. Tiesi, että toinen kuuntelisi. Tiesi, että toinen välitti.    -Anteeksi, hän sanoi hiljaa. Toinen auttoi hänet ylös. Rutisti hellästi ja kertoi, kuinka ikävä oli ollut. 

Alina avasi silmänsä. Tajusi istuvansa yksin samaisen puun juurella. Kyyneleet olivat kuivuneet hänen poskilleen. Aaltojen pauhu soi yhä hänen korvissaan. Voi kun joskus unelmat voisivat toteutua. 

"Pyöräiltäiskö mökille?"

Mökille pyöräily on ollu ajatuksissa varmaan jo puolen vuoden ajan. Viimein muutaman päivän suunnittelun ja järjestelyn jälkeen se onnistui. Saara ja Elina tuli meille maanantaina. Tiistai aamuna käytiin ostaa kaupasta eväitä reppuun matkalle. Sitten alkoikin noin 100 kilometrin mittainen pyörämatka. Ensimmäiset kolkyt kilsaa meni jäätävässä vastatuulessa. Sitten pysähdyttiin apsille syömään ja ostettiin vähän lisää matkaevästä. Loppumatka menikin sitten aika nopsaa ja pysähyttiin aina välillä juomaan ja syömään jotain pientä. Jäätelötkin ostettiin matkan varrelta.

Mökillä isä oli lämmittämässä saunaa ja melko pian päästiin sitten uimaan ja saunomaan. Vesi oli ihan jäätävän kylmää, mutta uitiin silti muutaman kerran. Ilta meni nopeasti jutellessa ja kuvaillessa.

Keskiviikkona käytiin melomassa ensin kahdestaan ja sitten käytiin läheisellä saarella niin, että yksi istui kanootin keskellä ja otti kameralla kuvia.

Innostuttiin myös tekemään lettutaikina ja Saara paistoi letut ja Elina vatkas vispilällä kermavaahtoa. Juotiin limukkaa ja syötiin lettuja hillon ja kermavaahdon kera.

Uitiin, mutta tällä kertaa ilman saunaa. Virkisti mukavasti. Kuvia tuli otettua reilu tuhat ja mökkireissu oli kyllä aivan ihana. Suunniteltiin jo vähän, että otettais ens kesänä uudestaan. Joko mökille tai sitten jonnekin muualle.

Takaisin kotiin päästiin auton kyydillä. Pyörät laitettiin peräkärryyn. Poikettiin myös manamansalossa ja sieltä lähti mukaan jäätelöt. Tämmösiä reissuja pitäis olla enemmän. Nautin ihan täysillä. Kiitos Elina ja Saara!

Mökkeilyä

(c) Make

Mun viikko on kulunut tosi nopeesti ja on vihdoin alkanu tuntumaan siltä, että on näissä päivissä muutakin, kun kännykällä olemista, netin selailua ja vesisadetta. Torstaina Make keksi idean, että mentäis niitten mökille yöksi ja me muut oltiin silleen, et ei kyllä millään jaksais. Lopulta me sitte kuitenki suostuttiin ja illalla polettiin sinne jäätävien kassien kanssa. Oltiin käyty ostaa kaupasta ruokaa ja sitte mökillä tietty heti piti avata suolakeksipaketti ja napostella niitä. 

Lämmitettiin sauna. (tai siis minä makasin viltin alla sohvalla ja nukuin, ku toiset lämmitti) Uitiin ja saunottiin varmaan parituntia putkeen. Sato vettä, mutta sehän ei meiän menoa haitannu yhtään. Syötiin iltapalaksi jogurttia ja ruisleipää. Juotiin kokista ja naposteltiin karkkeja. Varmaan ensimmäistä kertaa jotain muita, ku irtokarkkeja.

Alkuyöstä kömmittiin kaikki peittojen ja tyynyjen kans parisänkyyn ja juteltiin syvällisiä. Naurettiin ja oltiin aika hiljaisiakin välillä. Puhuttiin ihan kunnolla ja yllättävän kauanki. Yleensä meiän jutut ei meinaa kovin kauaa syvällisinä pysyä. Tapettiin sääskiä, joita tuntu inisevän koko ajan korvan juuressa. Juostiin ulkohuussiin ja ihastelin sen valkosia seiniä ja kauniita koristeita. (ÄÄÄ! Mäki haluun joskus sellasen, jos mulla on mökki!)

Perjantaina aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Oltiin laitettu herätys kymmeneksi, jotta saatais tehtyä sinäkin päivänä jotain. Mulla odotti reissu mun suvun mökille ja en tienny moneltako mun pitää lähteä. Puhelimesta oli loppunu akku ja kaikki muutkin oli laittanu puhelimet pois. Oli kyllä huippu, ku tehtiin silleen. Suoritettiin aamu-uinti siinä kahentoista jälkeen, jolloin vihdoin ja viimein jaksoin  nousta ylös. Aamupalaksi oli tietty jogurttia ja ruisleipää appelsiinimehun kera. Eipä meiltä muuta löytynytkään enää jääkaapista. (oikeesti ei ees ostettu muuta xd) Eikä kyllä oltais tarvittukaan enempää ruokaa.

Uinnin jälkeen innostuin ottamaan kuvia mun entisellä kameralla ja nuohan sitte raahas pöydän ja penkit nurmikolle ja nautti kesäpäivästä juomalla limsaa. Yritin samalla tappaa sääskiä ja hoksasin, että mun jalka oli turvonnu hyttysten pistoista. Liekö tulehtunu tai jotain..  Kiitos teille tytöt, oli ihan super hyper kivaa!! Joskus uusiksi!