Käytiin Kaken kanssa joku aika sitten tallilla. Aurinko paisto sillon pitkästä aikaa ja oli tosi lämmintä. Siivottiin tarha ja pihatto. Hepat vietiin laitumelle, niin ei keretty harjata niitä ollenkaan.
Tuli niin kuuma, että ei jaksettu sitte harjata niitä laitumella, vaikka pyöräiltiin sinne harjojen kans. Keksittiin idea, et mennään uimaan. Meillä ei ollu uikkareita mukana, mutta hypättiin sitte veteen vaatteet päällä. Mulla oli onneksi toiset vaatteet, ni ei haitannu niin paljon. Siinä samalla sitte nakkasin talviturkin.
Tallilla olo ja hevosten hoitaminen on yks mulle terapeuttisimmista ja ihanimmista harrastuksista. En tiiä miten oisin selvinny niistä ajoista, ku ei ollu yhtään hyvää ystävää, jos ei ois ollu hevosia. Monta tärkeetä ja rakasta hevosystävää oon menettäny, mutta onneksi nämä kaks ihanaa hepoa on vielä mun elämässä!
Tulevana kouluvuotena en tuu näkemään nuita kovin usein, ellen ota ittiä niskasta kiinni ja käy joka vapaa viikonloppu hoitamassa niitä. Ootan sitä, että vielä joskus pääsen jomman kumman selkään. Sannin (ruskea heppa) oon tuntenu varsasta asti. Näin sen ensimmäisen kerran sillain, että se oli syntyny yöllä ja näin sen seuraavana aamuna. Siihen on syntynyt sellanen tietynlainen side. Nuo on aivan ihania, koska ne on niin hellyyden kipeitä ja aivan mielissään, ku menee hoitaa niitä. Rakastaa sitä, ku niitä rapsuttaa tai kehuu. Sydän sulaa nuitten seurassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤