Revityistä paperin paloista rakensin mun elämän uudelleen. Hylätyistä taloista rakensin itselleni kodin. Ystäviksi kutsuin kaikki muut yksinäiset. Ihmiset niin samanlaiset.
Paperille purin kaikki ajatukset. Ne hyvät ja pahat. Maailmalle huusin tuskaani, mutta kukaan ei sitä kuullut. Itkin hiljaa koulun vessassa. Aamuisin mietin, että jäisinkö kotiin nukkumaan.
Sitten se pimeys hävis mun ympäriltä. Aloin nähdä jotain muutakin, kuin surua. Näin toivon. Se sumu hälveni. Pystyin jopa ajattelemaan tulevaisuutta.
Nyt mä hymyilen. Hymyilen silloinkin, kun sää katot. En pelkää enää. Oon rohkeempi, kuin ennen. Uskallan tulla sun luo ja jutella. Näen kauemmaksi, kuin ennen.
teksti on fiktiivinen!
Ihana teksti Mattis! :)
VastaaPoista- E-K
Kiitos! :)
PoistaAivan ihana teksti!
VastaaPoistaOlin jo kirjoittamassa, että ihana että hymyilet nyt, mutta sitte luin uudelleen, että tää teksti on fiktiivinen.. mutta ihana teksti siitä huolimatta!
Kiitos! :)
PoistaAivan ihana teksti! Oot niiin hyvä mattis!<3
VastaaPoistaKiitos! Ihana kuulla! <3
PoistaOsaat nii hyvin kirjottaa! Ihana tääki teksti :)
VastaaPoistaOi kiitti! :)
Poista