perjantai 17. heinäkuuta 2015

Näen kauemmaksi, kuin ennen


Revityistä paperin paloista rakensin mun elämän uudelleen. Hylätyistä taloista rakensin itselleni kodin. Ystäviksi kutsuin kaikki muut yksinäiset. Ihmiset niin samanlaiset. 

Paperille purin kaikki ajatukset. Ne hyvät ja pahat. Maailmalle huusin tuskaani, mutta kukaan ei sitä kuullut. Itkin hiljaa koulun vessassa. Aamuisin mietin, että jäisinkö kotiin nukkumaan.


Sitten se pimeys hävis mun ympäriltä. Aloin nähdä jotain muutakin, kuin surua. Näin toivon. Se sumu hälveni. Pystyin jopa ajattelemaan tulevaisuutta.

Nyt mä hymyilen. Hymyilen silloinkin, kun sää katot. En pelkää enää. Oon rohkeempi, kuin ennen. Uskallan tulla sun luo ja jutella. Näen kauemmaksi, kuin ennen.

teksti on fiktiivinen!

8 kommenttia:

  1. Ihana teksti Mattis! :)

    - E-K

    VastaaPoista
  2. Aivan ihana teksti!
    Olin jo kirjoittamassa, että ihana että hymyilet nyt, mutta sitte luin uudelleen, että tää teksti on fiktiivinen.. mutta ihana teksti siitä huolimatta!

    VastaaPoista
  3. Aivan ihana teksti! Oot niiin hyvä mattis!<3

    VastaaPoista
  4. Osaat nii hyvin kirjottaa! Ihana tääki teksti :)

    VastaaPoista

Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤