Sininen usva peittää näkyvyyttä. Asfaltti on tumma. Taivas on täyttynyt myrskyn merkeistä. Sadepilvistä ja salamoista. Kuuluu ukkosen jyrähtelyä. Makaan liikkumatta asfaltilla. Annan ajatusten lipua hiljaa mielessäni. Tässä on hyvä olla.
Muistojen rikkaamat vuodet takanapäin. Edessä jotain uutta ja tuntematonta. -Pelottaako? Ei pelota. Jos katsot syvälle silmiini, näet siellä ehkä jotain mustaa ja tummaa. Joskus minusta tuntuu, että luet minua kuin avointa kirjaa, ja joskus minusta tuntuu, että en tunne sinua lainkaan. Missä menee ystävyyden raja, missä?
En kestä kuin hyvin kirjotat aina!! <3 Tämäkin niin ihanasti tehty postaus. Ja sä oot super kaunis! :3
VastaaPoistaMinä en kestä kuin ihania kommentteja aina laitat! <3 Kiitos!! <3
PoistaIhana postaus <3 Osaat kyllä kirjottaa iha sika hyvin!
VastaaPoistaOi kiitos! <3
PoistaIhana kirjotus!❤ Iteltä löytyy usein saman tyylisiä mietteitä.
VastaaPoistaKiitti! <3 mm..
PoistaIhana!♥ oot niin taitava kirjottamaan!
VastaaPoistaKiitos! <3 Tämmöstä palautetta on aina ihana kuulla!
PoistaUpea teksti!♡
VastaaPoistaIhana kuulla, kiitos! <3
PoistaApua, tää oli niin mahtavasti kirjotettu teksti, taas kerran! <3
VastaaPoistaOi kiitos! <3
Poista