Kai.
Miksi silti tuntuu, etten osaa olla.
Tässä ja nyt.
Kuvittelen itseni kuukauden, vuoden ja kahden vuoden päähän.
Näytän onnelliselta.
Voisin olla sitä nytkin.
En vain tiedä miten.
• • •
Yritän ratkoa ajatussolmua.
Päädyin risteykseen.
Tuonne vai tänne.
Voi kun tietäisinkin.
Hyppään junaan tietämättä määränpäätä.
Autioitunut asema.
Portailla kitarakassi sylissään istuu poika.
Kohottaa katseen ja näkee mun kyyneleet.
Tarjoaa nenäliinaa ja olkapäätä.
Silloin musta tuntuu, että olen perillä,
en lainkaan eksyksissä.
• • •
Tyhjä rivi.
Jätän viimeisen silmäyksen tekstin pätkään ennen kuin painan delete näppäintä.
Tuska.
Aina on hyvä aloittaa ajattelemalla -ei mitään, koska et kuitenkaan osaa olla ajattelematta.
Voin samaistua moneen kohtaan, etenki tuohon alkuun. Oon itekki sitä monesti miettiny, et miks on nii vaikee olla onnellinen just nyt. Ehkä se on vaan opeteltava juttu, että osais elää hetkessä. Jokatapauksessa, ihana postaus, niinku kaikki muutki sun postaukset❤
VastaaPoistaNäimpä. Ku osais edes joku päivä pysähtyä hetkeksi ja ymmärtää sen, että mä oon oikeesti onnellinen näin ja just tässä. Et ei tarvi olla kesä ja lämmintä ja kauniit maisemat. Pelkkä kuuma kaakaokin voi jo tehdä onnelliseksi. Kiitos ❤
Poista<3<3<3<3
VastaaPoista❤❤
Poista