maanantai 11. helmikuuta 2019

hänelle minulta #4

Olin aina ajatellut, että olisipa kaikille asioille joku looginen syy. Sille, miksi, miten ja milloin se tapahtuisi. Mutta rakkaudelle en löytänyt yhtäkään. Sitä ei voinut hallita. Se hallitsi minua.

Oli asioita, jotka olivat vaikeuttaneet elämääni. Joskus vähemmän ja joskus enemmän. Mutta kun ne alkoivat vaikeuttaa sitä niin paljon, etten enää kyennyt löytämään pakoreittiä, enkä tiennyt mitä tekisin, tuli umpikuja. Ja jouduin ajattelemaan, että mitä nyt. 

Välillä en ollut jaksanut uskoa, että siitä oli jo niin kauan aikaa, kun olin tutustunut sinuun. Se ei ollut ikuisuus. Mutta siltä se oli tuntunut. Olin ollut ujo. Ja epävarmakin. En ollut uskaltanut luottaa ihmisiin. En edes itseeni. Kaiken sen keskellä olin kuitenkin luottanut tunteisiini. 

Joinakin päivinä olin halunnut vihata elämää. Olin kokenut, että se oli epäreilu minua kohtaan. Ajatukseni olivat pyörineet sen ympärillä, että kirjoittaisinko sinulle vai en. Olin käynyt mielessäni kaikki mahdolliset kauhuskenaariot läpi. Miettinyt, miten elämä nyt sitten tästä eteenpäin. Päästäisinkö jo valmiiksi irti ja yrittäisin vain unohtaa. Että olisi ollut helpompi hengittää. Helpompi elää.

Joinakin iltoina olin itkenyt, kun en ollut voinut muutakaan. Olin ikävöinyt sinua, koska en ollut voinut nähdä sinua niin usein kuin olin toivonut. Ikävöinyt sinua, koska keskustelumme harvenivat yhä vain. Ikävöinut, vaikka yritin edelleen uskotella itselleni, että olin jo unohtanut sinut. Välitin sinusta niin, etten toisinaan itsekään edes käsittänyt, millä tavalla. 

Ja vaikka päivät pitenivät ja aurinko valaisi keväiset hanget, tunsin ajelehtivani pimeydessä. Enkä nähnyt edessäni olevaa valoa, joka johdatti minut hiljalleen määränpäähäni. 

Sinä iltana seisoin tähtitaivaan alla ja ymmärsin viimein päästäneeni hänestä irti. Edellinen tarina päättyi tähtiin. Ja ymmärsin, että uusi oli vasta alkamassa. Enkä oikestaan halunnut edes tietää, miten se jatkuisi. Käännyin palatakseni takaisin kotiin ja jätin tuikkivat tähdet taakseni.

4 kommenttia:

Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤