Satutti kaiken lopullisuus. Olisinhan halunnut vain olla rakastettu ja rakastaa. Mutta miten voi rakastaa särkyneen ehjäksi. Se oli sula mahdottomuus ja me molemmat tiesimme sen hyvin.
Koko vuoden minä ajattelin sinua. Haaveilin. Itkin. Haaveilin lisää. Mielessäni näin vain sinut. En ketään muuta, vaikka kuinka yritin uskotella itselleni päässeeni yli sinusta. Sinä kummittelit mielessäni, enkä päässyt pakoon ajatusta, joka oli pesiytynyt mieleeni.
Palasin takaisin vuoden jälkeen. Pelkäsin tuntevani jotain sinua kohtaan. Toisaalta pelkäsin, etten tuntisi mitään. Enkä minä vieläkään tiennyt, mitä sinä ajattelit. Olitko jo unohtanut, mitä on rakkaus.
Minä lähetin sinulle viestin ja sinä tulit luokseni. Minä kerroin. Sinä kuuntelit. Kerroin tunteistani sinua kohtaan. Kerroin ajatelleeni sinua usein. Olit hetken hiljaa. Ja minä pelästyin. Ajattelin kaiken olevan ohi. Sitten sinä avasit suusi. Olit miettinyt minua jokaisena päivänä lähtöni jälkeen. Yrittänyt unohtaa kuitenkaan siinä onnistumatta.
Ja me rakastuimme uudelleen tuikkivan tähtitaivaan alla. Ja minä unohdin pelätä. Unohdin, ettei särkynyttä voi rakastaa ehjäksi.
Ihanaihanaihana
VastaaPoistaKiitos paljon! ❤
PoistaTää on niin ihana!❤
VastaaPoistaKiitti! ❤❤
Poista