hänelle minulta #3

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.

Koko päivän olin ajatellut sinua. Kuvitellut sen tilanteen, kun katseemme kohtaisivat monen kuukauden jälkeen. En jaksanut, enkä pystynyt keskittymään opetukseen. Lopulta tunsin silmien kostuvan. Satutti ajatus, ettemme ehkä näkisikään. Vein sammuneen puhelimen laturiin. Sinulta oli tullut viesti. Et voi edes ymmärtää, kuinka suuri helpotuksen aalto vyöryi ylitseni.

Näin sinut illalla. Taivas oli tumma. Muutama tähti näkyi puiden keskeltä. Katselin liekkejä, jotka valaisivat nuotion ympärillä istuvia ihmisiä. Ja vaikka sillä hetkellä tunsin olevani onnellinen, jokin musersi minua sisältäpäin. 

Minä yritin unohtaa sinut. Ihan oikeasti yritin. Mutta vaikka tein niin, en päässyt sinua pakoon. Heräsin aamuisin unista, joissa sinä olit ollut. Ehkä muistutit minulle jostain, mihin en ollut enää hetkeen uskonut.

Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.