sinulle minulta #4

Siinä yönä unohdin lupaukseni -älä enää ikinä rakastu uudelleen. Sillä minä rakastuin sinuun. Se oli tyhmintä, mitä olin tehnyt hetkeen. Rakastaa sydämellä, joka oli rikki. Eivätkä mitkään sanasi voineet korjata sitä. 

Kaikki päättyi. Tai niin minä kuvittelin. Loin mielessäni maailman, jossa sinua ei ollut ja silti kuiskasin iltaisin toiveen, että sinulla olisi kaikki hyvin ja olisit onnellinen. Jatkoin elämää ilman sinua, mutta silti sinun kanssasi.

Minä rakastuin häneen. Ajattelin sen muuttavan menneen. Olinhan viimein onnellinen ja sinä olit kadonnut mielestäni. Ja jälleen kerran huomasin olevani väärässä.

Kuvittele särkynyt maljakko, jonka sirpaleet on yhdistetty pikaliimalla. Kaikki tapahtui aivan liian nopeasti. En ollut valmis, etkä sinäkään tainnut olla. Minä yritin unohtaa. Sinä opettelit vasta rakastamaan itseäsi. Siinä oli kaksi, jotka eivät voineet tulla yhdeksi.

Minä rakastin häntä. Se tuntui oikealta ja juuri siltä kuin olin ajatellut. Hän sai minut hymyilemään ja rakastamaan itseään vielä enemmän. Ja minä ajattelin, ettei sydämeni menisi enää ikinä rikki. Mutta siinä minä olin väärässä.

Ja minä rakastuin. 

Elämä meni eteenpäin. Ei ollut enää minä ja hän. Minusta ja hänestä oli viimein tullut me. Kaksi oli tullut yhdeksi. Niin minä ajattelin. Mutta lopulta kaikki on katoavaista. Yhdestä tulee jälleen kaksi.