perjantai 15. toukokuuta 2020

varjele kaikelta pahalta #20 (Matias)

    - Matias menetkö avaamaan? äiti huikkaa samalla, kun kantaa ohitseni painavaa pyykkikoria, joka on täynnä märkiä vaatteita. 
    Nousen hitaasti ylös sohvalta ja työnnän puhelimen taskuuni samalla kun painelen eteiseen. 
    Kukakohan siellä on tähän aikaan illasta. 
    Yksi raivostuttavimmista asioista on se, ettei kotimme ovesta näe ulos. Olen aina sanonut porukoille, että meille pitäisi hankkia ovisilmä. Mistä sitä tietää, jos siellä on vastassa murhaaja. En oikeastaan osaisi edes yllättyä, jos niin kävisi. Jullen jengin on varmasti helppo löytää meidät halutessaan. Olenkin joskus pitänyt siitä Jullelle kunnon luennon, että vaarantaessaan oman henkensä, se vaarantaa siinä sivussa koko perheen. 
    Väännän lukkoa ja työnnän oven auki. 
    Hetken tuntuu siltä kuin joku vetäisisi maton jalkojeni alta. Ja niiden muutamien sekuntien aikana toivon, että näkisin vain pahaa unta. 
    Lili seisoo portaikossa ja sen hiukset ovat valkoisten lumihiutaleiden peitossa. 
    Olen melkein varma, että hengitykseni lamaantuu hetkeksi ja sydämeni lakkaa lyömästä.
    - Voitko sä antaa mulle edes viisi minuuttia? Lili kysyy ja näyttää siltä, että on purskahtamaisillaan itkuun. 
    Mulla tekee pahaa. Tekee pahaa nähdä kyynelten kohoavan sen silmiin. Tekee pahaa nähdä se seisomassa mun ovella pyytämässä, että mä uhraisin sille elämästäni tyyliin nanosekunnin. 
    Koska kuitenkin. Sen viime tapaamisen jälkeen, olen ikävöinyt sitä enemmän kuin koskaan. Ja kai mä haluan tietää, mitä sanottavaa sillä olisi. 
    - Odota niin mä käyn hakemassa autonavaimet. Saadaan sitten olla rauhassa, sanon ja jätän sen seisoskelemaan eteiseen.
    Palatessani takaisin heilutellen avainnippua joudun nielaisemaan useamman kerran. Lili näyttää jotenkin niin viattomalta ja söpöltä yhtä aikaa. 
    Vedettyämme auton ovet kiinni ja käynnistäessäni sen, väännän lämmöt täysille sillä huomaan Lilin tärisevän.
    - Mä en usko, että sä tiedät, mutta mun isä ei ole ollut kunnossa pitkään aikaan. Se on kuitenkin tosi jääräpää, eikä suostu menemään tutkimuksiin. Oon katsonut sitä vierestä ja miettinyt, mitä mä voisin tehdä, etten menettäisi sitäkin. Isällä ei ole kauheasti säästöjä. Hyvä kun rahaa riitti jossain vaiheessa ruokaan. Sen eläkerahoilla mä en ole suostunut elämään. Etsin sitten töitä, mutta missään ei ollut paikkoja auki tai sitten ne oli sellaisia, joihin pitäisi olla joku koulutus tai työkokemusta. No sitten kaveri vinkkas, että sen tuttu voisi järkätä mulle työpaikan ja niimpä mä päädyin sinne töihin. Olen ostanut niillä rahoilla isälle lääkkeitä ja muita tarpeellisia juttuja. Joskus tuntuu, ettei sekään riitä. 
    Kyyneleet purkaantuvat vuolaina puroina Lilin poskille. Joudun puristamaan käsiäni nyrkkiin, etten vaan halaisi sitä. 
    Miksi mä en tiennyt. 
    - Enkä mä haluaisi menettää suakin, Lili sanoo hiljaa ja alkaa sitten nikotella. 
    - Et sä mua menetä, sanon niin hiljaa, etten ole varma pystyykö se kuulemaan mua. 
    - Mä vaan toivoin, että mä olisin tajunnut kertoa siitä aiemmin. En mä ajatellut, että se olisi niin iso juttu. Mutta tietysti se oli. Me tullaan kuitenkin niin erilaisista lähtökohdista ja kaikkea.
    Mä en mahda itselleni mitään sillä huomaan laskevani käteni Lilin käden päälle ja puristavani sitä hellästi. 
    - Kaikki on ihan hyvin. Ei mitään hätää. Mä olen nyt tässä, sanon ja musta tuntuu, että yritän vakuutella sillä enemmän itseäni kuin sitä.  
    Lili nyökkää hitaasti.
    - Sä olet täällä ja mä uskon sua. Eikö me olla kuitenkin voiton puolella? kysyn.
    Toivon koko sydämestäni, että näkisin sen hymyilevän. Mulla on ollut ihan järjetön ikävä sitä. Kai sitä voisi sanoa, että olen riutunut rakkaudessa. 
    - Kai me sitten, se sanoo ja hymyilee ujosti. 
    Mä lasken käteni sen olkapäälle ja toivon, etten enää ikinä joutuisi päästämään siitä irti. 

6 kommenttia:

  1. Usein on ollut mielessä kommentoida jotain, mutta se on aina jäänyt. Kirjoitat todella hyvin. Juoni ja kerrontatyyli ovat suorastaan addiktoivia. Niinpä täälläkin odotellaan uusia jaksoja! ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan huippu, että kommentoit! Ja kiitos, lämmitti mieltä ihan hulluna! ❤️ Pitää koittaa saada seuraava osa julkaistua :)

      Poista

Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤