Junan ääni kuului jo.
pelotti..
elä mene, sanoin.
Sade piiskasi asfalttia.
oli pimeää
vain junan valot näkyivät kaukana.
Tartuin käteesi
ravistit sen irti
sanoit, anna minun olla.
Luulitko, että se olisi niin helppoa.
Ajattelitko, että pystyisin vain unohtamaan.
Mietitkö yhtään, että mitä minulle kävisi.
Seisoit läpimärkänä raiteilla.
Kasvosi olivat painuneet alaspäin.
Silmäsi olivat kiinni, mutta ne täyttyivät kyynelistä.
Minä seisoin hiljaa.
tietämättä, että mitä tekisin
oli vain aika, joka kulki liian nopeasti.
Valokiilat tuntuivat olevan jo lähellä.
mustat raiteet olivat märät,
ja sinun hiuksesi riippuivat kasvojesi edessä.
Aika tuntui pysähtyvän.
kuului vain jarrujen kirskuntaa
suljin silmäni.. ja kuulin sinun huutavan
Avasin silmäni. Sinä istuit vieressäni. Kasvosi olivat kyyneleiset. Minä kyykistyin viereesi. Halasin niin kauan, että en enää tuntenut käsiäni. Lopulta sinä nousit, ja sanoit: "Annatko anteeksi?"
Teksti on fiktiivinen. Älä kopioi sitä ilman lupaa!
Tää sai kyllä kylmät väreet, osaat kirjottaa niin elävästi!
VastaaPoistaEn oikein osaa vastata tähän mitään..
PoistaKyyneleet alko vaa valua ku luin tän. Kauhee tarina mutta niiniiniiiiin hyvin kirjotettu!:D
VastaaPoistaVoi ei! :'D mutta kiitos!
Poista