Se tunne

Tiiättekö sitä tunnetta, ku saatte tehtyä jonkun sellasen kokeen, mikä ois pitäny tehä aikoja sitte, mutta se on vaan aina siirtyny eteenpäin.

Tai sitä, ku alkaa viikonloppu ja sulla ei ois mikään kiire polkee kotiin, mutta polet vaan täysillä, ku oot niin mielissään.

Tai sitä, ku joku ihana on leiponu jotain hyvää kotona.

Tai sitä, ku nurmikko alkaa vihertää ja tarkenee olla ulkona ilman takkia.

Tai sitä, ku hiekotukset otetaan asfalttiteiltä pois ja pääsee rullistelee tai skeittaa.

Tai sitä, ku sulle ilmestyy yhtäkkiä postilaatikkoon kirje joltain ystävältä.

Tai sitä, ku oot maannu päiväkausia sängyssä sairaana ja sitte tajuat pystyväsi menemään kouluun. Luit oikein, siis kouluun! Sen takia ei oo kiva olla koulusta pois, ku jää niin helposti paljonki jälkeen asioissa.

Tai sitä, ku oot omissa ajatuksissa koulussa ja sanot väärän vastauksen opettajan kysymykseen ja se pyytää toistaa monta kertaa, koska luulee kuulevansa väärin. Sitte lopulta tyydyt vaan sanomaan, että ei mitään. (facepalm)

Tiiättekö myös sitä tunnetta, ku ulkona arska porottaa ihan täysillä ja on ihan hullun lämmin.

                                                          Meiän pikku pupu! <3

Tai sitä tunnetta, ku kirjastolta tulee sun puhelimeen viesti ja ne ilmottaa, et on kaukolainannu sulle kirjoja ja et ees oo pyytäny lainaa. Sitte sun ei tarvi ees maksaa niistä.

Tai sitä, ku matikan-ja enkun valtakunnallisetkokeet on ohi.

Tai sitä, ku jollain vaan on niin ihana proffakuva, et aina ku katot sitä, niin rupee hymyilyttää.

Tai sitä, ku meet kuvaa ulos ja tajuat, että se on vaan niin rakas harrastus.

TAI SITÄ, KU JOKU IHANA KOMMENTOI SUN BLOGIIN JOTAIN NIIN KIVAA, ETTÄ HYMYILET SILLE KOMMENTILLE KAUAN!