Hiljaisina hetkinä sinä tulet mieleeni.
Ikävänä ja kaipuuna.
Antaisin mitä tahansa,
jotta voisin vielä kerran nähdä sinut.
Katselin veljeni kuvaa. Hymy. Se oli niin kaunis. Aito. Täydellinen. Miten ikävä minulla olikaan tuota hymyä, nuita aina säihkyviä silmiä, veljeä. Katsoin ylös taivaalle. Pilvinen taivas. Sininen. Ihmeellinen. Joku sipaisi poskeani. Hiljaa valkoinen kaunis höyhen leijaili kädelleni. Nostin katseeni ja katsoin enkelin siipiä.
Enkelillä oli kädessään ruusuja. Hän hymyili. Lauloi hiljaa tuutulaulua. Painoi silmäni kiinni ja nosti minut käsilleen. En pelännyt lainkaan. Oli pelkkää valkoista. Lopulta näin veljeni kasvot. Hän käveli pitkin tienlaitaa. Vihelteli onnellisena. Hänellä ei ollut huolen häivääkään. Avasin silmäni ja istuin yhä pihakeinussamme. Enkeliä ei näkynyt enää missään. Kädessäni oli vain ruusun terälehtiä.
Ruusujen enkeli..
Runot, tekstit ja novellit, joita julkaisen tässä blogissani, ovat fiktiivisiä, ellei toisin kerrota. Osa voi kuitenkin perustua tosi tapahtumiin. Älä kopio niitä ilman lupaa!
<3
VastaaPoista:)
PoistaEn kestä kuin hyvä oot kirjottaa ♥ niin ihania nää kaikki tekstit!
VastaaPoistaTuli hymy huulille! Aivan ihana kuulla, että tykkäät! <3
Poista