Sekalaista

Oonko oikeesti merkannu sulle mitään..
Miks musta tuntuu, että oon itkeny enemmän ku hymyilly sun takia.
Onko se aitoa ystävyyttä, että toinen jättää yksin..
Onko se aitoa ystävyyttä, jos yrittää pitää sitä yksin yllä.
Välitätkö oikeesti, vai leikitkö sää vaan mun tunteilla..
Välillä mietin, että pitäiskö mun vaan luovuttaa ja päästää irti..

Paiskaan oven kiinni ja laitan oven lukkoon. Istun lattialle ja nojaan seinään. Annan kyynelten valua. Valtava jomotus tuntuu koko ajan pässäni. Eikö kukaan koskaan ymmärrä, vai eikö kukaan halua edes ymmärtää. Itken ja tärisen. Kipu tuntuu kaulassa asti. Lisää kyyneleitä. On vain pakko jaksaa, vaikka oikeasti kenenkään ei tarvitsisi jaksaa tällaista. Minä luovutin kerran. En hakua toista kertaa, sillä silloin jäljelle ei jää enää mitään.

Te ette ymmärrä, että te satutatte mua enemmän, ku minä voin satuttaa teitä koskaan..

Loskaiset kadut. Pieni poika istuu kadun reunalla. Vaatteet ovat repaleiset. Pakkasta muutamia asteita. Tuuli ottaa mukaansa roskia. Se kuljettaa niitä ympäri kylää. Jos katsoo tarkasti, huomaa, että pojan sylissä on kissanpentu. Se tärisee ja poika silittää sitä varovaisesti. Sormet sinertävät kylmästä. Välillä hän painaa kätensä kissan turkkiin. Ilta saapuu. Pakkanen kiristyy. Loska muuttuu jääksi ja kadut ovat liukkaita. Poika tärisee yhä paikallaan. Ei vain ole paikkaa minne mennä. Kissa vikisee hänen sylissään. Heillä molemmilla on nälkä. Ei vain ole ruokaa. Aurinko nousee ja saa pakkasen huurruttamat puut kimaltamaan sen valossa. Poika nojaa yhä talon seinään. Hän nukkuu kissa syliinsä käpertyneenä. Kasvot ovat kalpeat ja kylmät. Kissa nousee ja yrittää nuolla pojan kasvoja, jotta saisi tämän hereille. Silmät pysyvät kiinni. Tuli rätisee takassa. Huone on täynnä lämpöä. Kissa syö tyytyväisenä ruokaansa, mutta jossain syvällä sisimmässään, se kaipaa ystäväänsä. Poika avaa silmänsä. Joku kantaa häntä käsillään. Hymyilevät kasvot, valkoinen puku ja siivet. Enkeli. Tässä on turvallista olla, hän ajattelee. Poika sulkee silmänsä onnellinen hymy huulillaan.

Runot, tekstit ja novellit, joita julkaisen tässä blogissani, ovat fiktiivisiä, ellei toisin kerrota. Osa voi kuitenkin perustua tosi tapahtumiin. Älä kopio niitä ilman lupaa!