vaaroilla

Olin pari viikkoa sitte omilla lomilla opistosta. Käytiin äitin, isän, pikkusiskon ja -veljen kans Vuokatissa. Mentiin sinne perjantai iltana ja lauantaina aamulla lähettiin mökin vierestä vaeltamaan jotain vaellusreittiä pitkin. Käveltiin ainakin neljän vaaran yli ja nähtiin paljon kaunista luontoa, vaaramaisemia, puroja ja joitain vanhoja rakennuksia.

Nautin siitä, ku sai pitkästä aikaa kuvata ihan rauhassa. Ei ollu kiire mihinkään ja joka puolella oli jotain sellasta, mitä en ollut nähny koskaaan. Kameran linssin takaa näkee enemmän. Huomaa pieniä yksityiskohtia, jotka muuten jäis huomaamatta. Nykyään osaan arvostaa luontoaki paljon enemmän.
 Oli mukava pitkästä aikaa vaeltaa ja olla perheen kans. Sunnuntaina ajeltiin kotiin ja maanantaina palasin takaisin opistolle.

Syksy.

Hiipuu hiljalleen. 

Lumi

hiutaleita

enkeleitä.

Hiljaisuutta.

Pimeyttä.

Valoa jossain

piilossa.

Metsässä

sammaleita,

kiviä.

Jotain, pysyvää. 

Kävelen kapeaa polkua ylöspäin. Ympärillä sumua. Heinänkorret täynnä vesipisaroita. Lumihiutaleita lipuu hiljalleen taivaalta. Vesi liplattaa purossa. Täällä on jotain rauhallista. Jotain, mikä saa minut pois ajatuksistani. Jotain vapautta. Tajuan, että olen pitkästä aikaa oma itseni.