Katselen aamua eri silmin

Teksti on fiktiivinen!

Painan hupun syvälle päähäni. Piiloudun muiden katseilta. Ei ole hyvä olla. Kukaan ei lähde perääni. Kukaan ei välitä. Ulkona pakkanen on kiristynyt. Käärin toppatakkia tiukemmin ympärilleni. En jaksa alkaa laittamaan vetoketjua kiinni, koska kuitenkin otan jo kohta takin pois. Painan huoneen rivan alas. Istun sängylle vilttiin kääriytyneenä. Tuijotan harmaata seinää. Voisipa katse porata reiän siihen seinään.

Illalla makaan sängylläni. Ajatuksia pyörii päässä aivan liikaa. Uni ei tule, mutta viereisestä sängystä kuuluu hiljainen, mutta tasainen hengitys. Olisipa itsellä yhtä hyvät unen lahjat. Hahmottelen mielessäni piirustusta. Valkoinen paperi, johon on mustalla tussilla tehty myrsky. Puita, jotka heiluvat kovassa tuulessa. Lehdet ovat lähteneet jo aikoja sitten. Ilmassa väreilee, kuin tulisi pian ukkonen.

Aamulla auringon säteet leikkivät harmaalla seinällä. Valoja ja varjoja. Sitähän se elämä on. Hyvää, mutta välillä huonoa. Voi kumpa huonoina hetkinä osaisi löytää mieleen jotain hyvääkin. Niitä pieniä onnen rippeitä. Katselen aamua eri silmin, kuin iltaa. Uusi päivä on aina uusi alku. On hyvä aloittaa se puhtaalta pöydältä. Mielessä pyörineet ajatukset on kirjoitettuna päiväkirjan kansien väliin. Sinne ne on hyvä jättää odottamaan parempia hetkiä.