sumua

Kiire. Kiire. Kiire. Tuntuu, että ei oo aikaa mihinkään. Koko ajan pitää olla menossa. Laulamassa kuoroharjoituksissa, kirjoittamassa jotain juttua, juosta eri kämppien väliä pikavauhdilla. Tekis mieli pysäyttää kello ees päiväksi ja mennä omien aikataulujen mukaan, mutta se on mahotonta. Ajatukset on ollu aika sumussa pitemmän aikaa. Kaikki tuntuu vaan siltä perustasapaksulta. Ei oo mitään, mitä oottais. Päivät rullaa vaan arkiseen tapaan eteenpäin. Välillä oon ajatellu, että mitä sitten vaikka lähtisin, enhän mä jäis mistään paitsi. Mutta jäisinkö mää? Tapahtuuko opistovuotena vielä jotain merkityksellistä. Jotain, joka saa mut ajattelemaan tätä vuotta haikein mielin vielä monen vuoden päästä.

Nytkin mulla on kiire. Ajatuksia ei oo juuri yhtään. Ei mitään ideaa, mitä kirjottais. Ympärillä on hirvee hälinä. Osa taittaa Kapsäkkiä ja osa kattoo jotain joulusia kuvia. Jostain viereisestä luokasta kuuluu joululaulut. On ehkä pikkusen joulunen fiilis, vaikka ulkona ei oo yhtään lunta, eikä kyllä pakkastakaan. Tavallaan mä kaipaan lomaa. Kaipaan aikaa, jollon ei tarvi tehä mitään muuta, ku mitä just niinä hetkinä haluaa tehä. Ehkä mun ajatukset sitten selkiytyis ja ois taas ideoita kirjottaa jotain novelleja, runoja tms.

Puhuin yhen opettajan kans tulevaisuuden suunnitelmista. Siitä, että mihin haen yhteishaussa ja minne haluaisin opiston jälkeen. Mutta, ku ei oo mitään hajua. Ei kiinnosta lukio pätkän vertaa, mutta toisaalta saattais just olla kiva. Kiinnostais sosiaalialankoulutus, mutta miten mä pärjäisin ens vuoden omillani. Mistä rahat kämppään, ruokaan yms. Kaksoistutkintokin houkuttelis, mutta mikä ala ammattikoulussa? Liikaa kysymyksiä, joihin mulla ei oo ollu, eikä oo vastauksia..