Muistoja menneisyydestä

Painoin kämmenen ikkunanlasia vasten. Ikkunasta heijastu mun kyyneleiset kasvot. Mun mielessä soi se yks kappale, jonka olin kuullut joskus kauan aikaa sitten. Liian kauan aikaa sitten. Katson sisällä olevia huonekaluja, jotka oli rapistuneet vuosien saatossa. Sisällä ei ollut enää mitään ehyttä. Pöydällä oli kukkamaljakon sirpaleita.

Nuotit oli mun edessä nuottitelineessä. Istuin jakkaralle ja annoin jousen liikkua kielien päällä. Painoin silmät kiinni ja keskityin soittamiseen. Mieleen tuli muistoja. Lapsuus. Ne kaikki onnelliset hetket mitä silloin oli koettu. Tuli mieleen ne juoksukilpailut pikkusisarusten kanssa. Se, kun oli leivottu äidin kanssa mustikkapiirakkaa. Se, kun isä aina töiden jälkeen oli ottanut kiinni ja nostanut ilmaan. Pyörittänyt ympäri ja nauranut.

Siitä oli niin pitkä aika. Niin pitkä, että en voinut käsittää sitä. Vuodet olivat menneet niin nopeasti. Jossain vaiheessa olin saatellut isän ja äidin maanlepoon. Laskenut valkoisia ruusuja hautakumpujen päälle. Laulanut jäähyväislaulun sisaruksille, jotka oli laitettu laivoilla Ruotsiin. Pakoon sotaa. Pakoon kaikkea pahaa. Vain minä olin jäänyt. Jäänyt henkiin. Jäänyt Suomeen.

Koti hävisi puiden taakse. Askeleet olivat raskaat palatessani takaisin juna-asemalle.

Teksti on fiktiivinen!