mikä tekee minusta minut

Tästä hetkestä vuosi taaksepäin. Sinä aikana olen oppinut elämästä ja itsestäni enemmän kuin koskaan. Olen kohdannut ja käsitellyt asioita, joiden olemassaolosta en ollut edes tiennyt. Olen vuodattanut kyyneleitä. Epäillyt, selviänkö edes huomiseen. Olen avannut läheisimmille ystävilleni kasaamiani taakkoja, joista en ole uskaltanut puhua, koska olen pelännyt, että samalla annan ihmisille aseet mua vastaan. Että mua satutetaan henkisesti.

Oon ollut tyytymätön itseeni. Yrittänyt toitottaa itselleni, että mä riitän. Silloinkin, kun mun tekemiset eivät ole riittäneet muille. Mun on pitänyt opetella uskomaan itseeni. Ja pitänyt luottaa siihen, että mä olen hyvä tyyppi. Oon myös tehnyt asioita, jotka on alkanut kaduttaa ja katumisvaiheessa sanonut itselleni, että turha katua mitään, mikä tekee minusta minut. Oli ne sitten mun sanomisia tai tekemisiä. Jos mä en uskalla olla mun ystävien edessä oma itseni niin kenen sitten.

Tää viimeisin harjoittelu, jota on vielä pari viikkoa jäljellä, on avannut mun silmät totaalisesti. Oon saanut kehittävää palautetta, joka tuntui aluksi tosi pahalta ja otin sen tottuneeseen tapaan ensin liian henkilökohtaisesti. Sen jälkeen päätin, että muutan mun toimintatapaa, jolloin aloin saamaan hyvää ja positiivista palautetta mun työotteesta. Oon todennut, että tämä on sitä jotain, mitä mä haluan tulevaisuudessa tehdä. En tiedä tuleeko se tapahtumaan vielä viiden tai edes kymmenen vuoden sisään, mutta jossakin elämänvaiheessa ihan varmasti.

Mua ei pelota tulevaisuus juuri ollenkaan, kun taas aiemmin en nähnyt elämää eteenpäin kuin maksimissaan päivän tai viikon verran. Musta tuntui, etten ikinä kykenisi menemään vakituiseen työhön tai edes kykenisi jatko-opiskeluihin tai muuttamaan oudolle paikkakunnalle, vaikka olen haaveillut siitä melkein koko elämäni.

Haaveilen työskentelystä ulkomailla ja haaveilun lisäksi olen tämän vuoden aikana työstänyt ajatusta pidemmälle ja alkanut tekemään tästä unelmasta totta. Uskon, että tulen pitämään välivuoden, mikä ei kuitenkaan käsitä kokonaista vuotta, sillä mun opinnot päättyvät marraskuun lopussa. Toivon edelleen pääseväni työharjoitteluun ulkomaille ja toivon, että pääsen lähtemään koulun jälkeen Amerikkaan joko lomailemaan tai töihin. Lisäksi mun haaveet kirjan/kirjojen julkaisemisesta ovat tällä hetkellä paljon konkreettisempia ja lähempänä kuin ikinä ennen. Oon myös päässyt blogistiksi, tekemään radio-ohjelmia kesäksi ja tulen olemaan lehden toimittajana. Unelmoin myös valokuvaamiseen liittyvistä opinnoista ja kuvausreissusta tuttujen ja oudompienkin ihmisten kanssa sillä se on jotain, mitä mä rakastan koko sydämelläni.

Elämä on täynnä pieniä asioita, jotka tekee mut onnelliseksi. Toisaalta kaipaan kuitenkin isompia päämääriä, joita tavoitella. Haasteita, joiden eteen tehdä töitä. Tää vuosi on ollut rankka, mutta myös erityisen palkitseva. Uskon, että näillä eväillä mun elämänlaatu tulee paranemaan vielä entisestään. Ja tiedän, että tulevaisuudessa häämöttää monta upeaa kokemusta ja hetkeä, joita en malttaisi odottaa.