keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

varjele kaikelta pahalta #14 (Matias)

Äiti ja isä ovat lähteneet pienten kanssa käymään mummolassa, joten kotiin on jäänyt lisäkseni pelkästään Silja. Silja kuitenkin viihtyy omissa oloissaan. Menee ja tulee ihan miten sitä huvittaa.   
    Kotona sitä ei yleensä juurikaan näy. Joskus harvoin siivouspäivinä, kun äiti pakottaa sen jynssäämään ala- ja yläkerran kylppärit, koska yleensä se jää äidin vastuulle, eikä sekään jaksa tehdä sitä joka ikinen kerta.
    Severi hääräilee tuttavallisesti keittiössä kahvinkeittimen kanssa. Aada sen sijaan soittelee pianolla, jota ei ole viritetty vuosikausiin, mutta jonka soinnut edelleen kuulostavat jokseenkin normaaleilta.
    Puhelin soi olohuoneen pöydällä. 
    - Peppi Pitkätossu puhelimessa. Mitähän asianne koskee?
    Severi virnuilee mulle ja nyökyttelen sille huvittuneena. Aada vastaa tasan yhdelle ihmiselle tuolla tavalla. 
    Maijulle.
    Ne lörpöttelee tuttuun tapaansa iät ja ajat, ja käyvät läpi, miten naapurin Jukka ja Ylämaan Tanja ovat menneet kihloihin. Ja miten Ulle on alkanut juomaan. Ja että Jormuan Heidi on raskaana. 
    Kaivelen pakastimesta mokkapaloja ja nostelen ne lasiselle lautaselle, jonka työnnän mikroon. Onneksi mummi täyttää aina käydessään pakastimemme kaikenlaisilla herkuilla ja leivonnaisilla. Onpahan tarjota jotain kahvileipää, kun kavereita tulee käymään. Tosin joskus öisin nälän yllättäessä saatan kömpiä alakertaan ja nakertaa jäisiä korvapuusteja sillä en halua herättää isää alkamalla kaivella jääkaapista tarvikkeita voileipiä varten. Isä ei kerta ole kovin innokas siitä, että perheen nuoriso valvoo öisin ja nukkuu aamuisin pitkään. 
    Aada on lopettanut puhelun ja liittyy seuraamme keittiöön. 
    - Ette ikinä arvaa, mitä Maijulle on käynyt, se sanoo ja katsoo meitä vakavana. 
    Vilkaisemme Severin kanssa toisiamme.
    - Se on löytänyt jonkun ukon? Severi ehdottaa. 
    - Ei. 
    - Se on lopettanut tupakoimisen? heitän vuorostani.
    Aada pudistaa päätään. 
    - Se on hajottanut sen jalan.
    - Miten pahasti? kysyn ja näen mielessäni kuvan vaelluksesta, jota olemme suunnitelleet pitkään. Mitä ihmettä Aada tekisi siellä yksinään mun ja Severin kanssa. 
    - Se on murtunut, joten se ei pääse lähtee meidän kans.
    Severi huokaa syvään. Mä sen sijaan istun alas ja alan naputtelemaan ruokapöydän pintaa. 
    - Että mitä tehdään? Aada kysyy ja näyttää niin pettyneeltä, että mulla tekee ihan pahaa sen puolesta.
    Ja jostain syystä mulla tulee mieleen Lili.
    - Mitä jos mä hommaan sulle jonkun kaverin? Jos mä lupaisin, että se olis hyvä tyyppi ja tietäisin, että tulisit sen kanssa varmasti juttuun? 
    Ei Aada varmaan suostuisi. Mitä mä itse vastaisin, jos joku sanoiskin, että Severin tilalta tulis joku toinen. Joku tuntematon. Eikä Lilikään varmaan suostuisi, vaikka se tiesikin Severin hatarasti riparilta. Aina kannatti kuitenkin yrittää.
    - En mä tiedä. Ehkä. Riippuu kuka se olis, Aada sanoo lopulta ja katselee mua siihen malliin, että mistä mä nyt olen jonkun tyypin bongannut, kun kaikki kuitenkin tietää, miten hiljaista mun naisrintamalla on ollut. 
    - Yks mun ja Severin riparilainen. Lili. 
    Severi on yllättyneen oloinen. 
    - Lili? Mä en tiennytkään, että sä olet ollut sen kanssa tekemisissä. Eikö se muka kadonnutkaan riparin jälkeen kuin tuhka tuuleen. 
    - Törmäsin siihen sattumalta muutama päivä sitten. 
    Severi ja Aada ovat hiljaa. 
    - Se tykkäsi ainakin silloin vaeltaa. 
    Severi nyökyttelee varovaisesti. Aada vain myhäilee hiljaa itsekseen. 
    - Niin että mitä mieltä olette? kysyn varovaisesti. 
    - Ainahan sitä voi kysyä. Ei me siinä menetetä mitään, Aada sanoo lopulta. 
    Taputan sen päätä ja lupaan hoitaa asian. Ja koko sen illan virnistelen vain typerän näköisenä ja mietin, miten hullussa mä aion saada Lilin lähtemään meidän mukaan. 

4 kommenttia:

Jos postaus herätti ajatuksia, ni kommaa mulle jotain ❤