matkalla

Syksyn harmaissa. Kengissä punaista ja valkoista. Hiukset hulmuavat tuulessa. Askeleet ovat hitaat, ehkä liiankin hitaat. Puun oksalla hämähäkki kutoo verkkojaan. Se kieppuu vimmatusti. Rihma kulkee sen perässä. Kauniita kuvioita, joihin himmeät auringonsäteet kimaltelevat.

Heinissä kuuraa. 

Ikkunat ovat huurussa. 

Pikkuveljen kasvot katsovat ikkunasta. 

Silmissään hällä kyyneleitä. 

-Minne menet? Miksi lähdet?

Lehtipuut varistaneet lehtensä.

 Oksat valkoisina seisovat paikoillaan, liikkumatta. 

Yksi yksinäinen lintu istuu sen oksilla.

 Laulaa kaikista haikeimman laulun.

Hiljaisuus hiipii pimeään huoneeseen.

 Sulkeutuneet silmät.

 Hyräilen hiljaa tuttua sävelmää. 

Sitä yksinäisen linnun luritusta. 

Tänään mä lähden. Astun ne mustuuden portaat ylöspäin, kohti valoa. Hymyilen heikkoa hymyäni. Katselen kirkkain ja avarin silmin ihmisiä, joita kohtaan matkallani. Huikkaan ohi mennessäni lyhyitä elämänohjeita, jotka toivottavasti jäävät mieleen. Annan halauksen jollekin tuntemattomalle. Levitän sitä samaa hyvää, mitä olen elämäni aikana saanut itselleni.