No ku se osaa sitä ja tätä, ja mä en osaa mitään

Somen välityksellä tulee monesti ajateltua, että miksi on niin monia ihmisiä, jotka ei oo tyytyväisiä itteensä. Aina sanoo sitä, että voi vitsit ku oon niin ruma, ja mulla on pelkästään rumia vaatteita. En omasta mielestä näytä näissä kuvissa mitenkään erityisen kauniilta, ja vois olla paljo paljo parempiakin kuvia, mutta entä sitten. Niissä oon minä ja se saa nyt riittää. Oon tässä muutaman vuoden aikana oppinu arvostamaan enemmän omaa ulkonäköä ja muutenki ittiä. Oon oppinu arvostamaan sitä, että oon hyvä kirjottamaan ja osaan piirtää, maalata ja soittaa ihan kohtuu hyvin pianolla. Ennen väheksyin mun taitoja, ja olin kateellinen niille, jotka osas ottaa upeita luontokuvia tai tehä kauniita koristeita kakkujen päälle.

Jokainen ihminen osaa jotain, mitä jotkut muut ihmiset ei osaa tehä. Jossain vaiheessa oppii löytämään ne asiat missä on hyvä. Toivon, että jokainen teistä osais arvostaa itteensä ja nuita omia taitoja, mitä me omistetaan.

Jospa jokainen oppis ymmärtämään, miten kaunis on just sellaisenaan.

Jospa jokainen tajuais ajattelemaan, että minussa paljon on hyvää.

Toinen runoja rustaa.

Kauniita sanoja kirjottaa.

Kolmas valokuvia muista ottaa.

Kauniita kasvoja ikuistaa.

Neljäs ikkunastaan maiseman tauluun maalaa.

Upeat värit pensselillään valkoiselle pohjalle.

Osaan minäkin jotain.

Jotain sellaista, mistä voin olla ylpeä.

Minä ymmärrän toisia ihmisiä.

Osaan kuunnella, auttaa, lohduttaa.

On sekin taito yhdenlainen.

Jokainen taito niin erilainen.

Tajuan kuinka onnellinen.

On jokainen maailman ihminen.

On ihmeitä pieniä, suuria.

Ylitä korkeita muureja.

Löydä sun taidot, hyväksy ne.

Silloin oot tosi onnellinen.