miten voi rakastaa särkyneen ehjäksi

Sinä yönä unohdin lupaukseni -älä enää ikinä rakastu uudelleen. Sillä minä rakastuin sinuun. Se oli tyhmintä, mitä olin tehnyt hetkeen. Rakastaa sydämellä, joka oli rikki. Eivätkä mitkään sanasi voineet korjata sitä. En ollut päässyt yli vielä edellisestä suhteesta. Katsellessani sinisiä silmiäsi, hukuin välillä menneisyyteen, joka palasi mieleeni utuisina muistoina, joissa minä hymyilin ja hän näytti onnelliselta. Kuvittele särkynyt maljakko, jonka sirpaleet on yhdistetty pikaliimalla. Kaikki tapahtui aivan liian nopeasti. En ollut valmis, etkä sinäkään tainnut olla. Minä yritin unohtaa. Sinä opettelit vasta rakastamaan itseäsi. 

Siinä oli kaksi, jotka eivät voineet tulla yhdeksi.

Sydän käski pitää kiinni sinusta. Sinä pitelit kättäni kädessäsi. Ja silti me tiesimme, että hajoaisimme. Nojasin olkapäätäsi vasten ja annoin kyynelten tulla. Satutti kaiken lopullisuus. Olisinhan halunnut vain olla rakastettu ja rakastaa. Mutta miten voi rakastaa särkyneen ehjäksi. Se oli sula mahdottomuus ja me molemmat tiesimme sen hyvin. Kuitenkin suljit minut takkisi sisään ja annoit huulten kevyesti koskettaa omiani. Ja minä rakastuin. 

Kaksi ei voi koskaan tulla yhdeksi. Mutta sitä minä en tiennyt. En ennen kuin näin peilistä kahden ihmisen särkyneet sydämet. Ja sinä kerroit tunteistasi, joita ei ollut koskaan ollut olemassakaan.

inspiraationa ruusunpiikkejakasivarsilla.blogspot.com