be honest

Mä en oo ollut rehellinen teille. Mä en oo ollut rehellinen itselleni.

Kaikki alko siitä ajatuksesta, että pahin on nyt selätetty. Että mä voin nyt paremmin. Ja että kaikki on hyvin. Ei ollut. Ei todellakaan ollut. 

Toisinaan makaan mun sängyllä. Poden itsekriittisyyttä siitä, etten mä jaksa nousta ja tehdä mun elämälle jotain. Että lopulta mä annan itseni hyväksyä mun tilanteen. Ajattelen, että se on ihan fine vaan maata ja olla tekemättä mitään, koska mä oon ollut niin rikki ja niin väsynyt. Miksi mulla ei olis oikeutta vaan levätä ja tehdä asioille sitten jotain, kun mä taas jaksan ja mulla on energiaa.

Mietin -entä jos mä vaan kertoisin ihmisille. Mitä, jos vain kerrankin olisin rehellinen ja myöntäisin, että usein tuntuu, että mä en jaksa elää. Tai no elää on ehkä väärä sana. Tuntuu, etten jaksa muuttua tai muuttaa asioita mun elämässä. Että mitä jos vain kävelisin psykologin vastaanotolle ja sanoisin -auta mua, ku mä en siihen itse enää kykene.

Ku kuvittelet, että kaikki muuttuu ajan kuluessa. Että joku taikasauva taikoo suhun yhtäkkiä energiaa, joka auttais jaksamaan. Ku luulet pystyväsi elämään etsimällä onnea ja asioita, jotka tekee sut onnelliseksi. Onni ei ole asia, mitä pitäis tavoitella. Onni tulee eläessä elämää eteenpäin. 

Mä en tiedä, mitä mä haluaisin sanoa tai kertoa. Musta vaan tuntuu, etten mä ole okei just nyt. Oon jo pitkään haaveillut ja tavoitellut asioita, jotta mä olisin edes hetken onnellinen ja siinä samalla valehdellut itselleni siitä, mikä asian laita oikeasti on ollut. 

Toivon, että tän vuoden aikana pystyn muuttumaan ja muuttamaan mun tapaa elää. Että tän vuoden jälkeen voisin sanoa itselleni -mä tein sen. olen ylpeä itsestäni.

Se vaatii multa isoja steppejä ja rohkeutta myöntää totuus ääneen. Kaikki ei tapahdu hetkessä. Asioiden ei voi vaan olettaa tapahtuvan. Niille täytyy itse tehdä jotain.

Ole rehellinen itsellesi. Se on mun neuvo, jonka haluan sulle sanoa. Be honest!