Kaksi ei voi koskaan tulla yhdeksi. Mutta sitä minä en tiennyt. En ennen kuin näin peilistä kahden ihmisen särkyneet sydämet.
Se kesä oli täynnä onnellisuutta. Katselin maailmaa vaaleanpunaisten lasien takaa. Tiesin rakastavani sinua jo sinä hetkenä, kun katseemme kohtasivat ensimmäisen kerran. Muistan ensimmäisen keskustelumme. En ymmärtänyt kuin sanan sieltä täältä. Se oli hämmentävää. Välittää ihmisestä, jonka kanssa ei ollut yhteistä kieltä. Ja silti kaikki tuntui niin oikealta.
Sinä päivänä aurinko paahtoi kuumasti taivaalta ja me ajoimme rämisevällä autollasi. Innostuin frisbee golfista, jota olin ennen vihannut. Ja minusta tuntuu, että sinä olit ainoa syy, miksi lähdin mukaan. Mutta minä ihan oikeasti rakastuin siihen samalla kun rakkauteni sinuun kasvoi.
Automatkoilla sinä varasit minulle paikkaa vierestäsi. Ja minä taas istuin viereesi, vaikka muuallakin olisi ollut tilaa. Halusin olla lähelläsi ja tuntea ne miljoonat mahanpohjalle kiertyneet kipinät, jotka kertoivat tunteistani sinua kohtaan.
Minä elin haavemaailmassa, josta en päässyt pakoon. Heräsin aamuisin herätyskellosi soittoon ja olin valveilla niin kauan, että kuulin ulko-oven sulkeutuvan takanasi. Iltaisin odotin sinun saapumistasi kuin nousevaa kuuta. Koko päivän ajattelin vain sinua. Kasvoillasi sädehtivää hymyä. Toisinaan kuvittelin kuulevani äänesi.
Aika väheni käsiin. Minun tunteeni vahvistuivat päivä päivältä. Pelkäsin ja halusin unohtaa, mutta en kyennyt. Eihän rakkautta voi kieltää. Sinun tunteistasi minä taas en tiennyt, vaikka toisinaan huomasin sinun välittävän. Kuitenkaan mikään ei riittänyt todistamaan sitä minulle. Ja minä ajattelin menettäväni sinut.
Oli vain minä ja sinä. Biljardipöytä, jonka ääressä aloimme keskustella. Sinä kyselit kaikenlaista. Olit kiinnostunut. Minä itkin sisälläni ja mietin, että en enää koskaan näkisi sinua. Ja sitten sinä sanoit rakastavasi minua ja kaikki, mitä olin kuvitellut mielessäni hajosi miljooniksi pieniksi sirpaleiksi.
Tarinamme alkoi tuikkivan tähtitaivaan alla. Ja tähdistä tuli osa meitä. Osa tätä tarinaa, joka ei vielä ole päättynyt.
Oli vain minä ja sinä. Biljardipöytä, jonka ääressä aloimme keskustella. Sinä kyselit kaikenlaista. Olit kiinnostunut. Minä itkin sisälläni ja mietin, että en enää koskaan näkisi sinua. Ja sitten sinä sanoit rakastavasi minua ja kaikki, mitä olin kuvitellut mielessäni hajosi miljooniksi pieniksi sirpaleiksi.
Tarinamme alkoi tuikkivan tähtitaivaan alla. Ja tähdistä tuli osa meitä. Osa tätä tarinaa, joka ei vielä ole päättynyt.
Taisin juuri rakastua tähän tekstiin❤☺
VastaaPoista❤❤
PoistaAivan ihana! Alko hymyilyttää
VastaaPoistaVoi että. Kiitos. Nyt muaki hymyilyttää! 💛
PoistaEn etes kestä kuinka ihania nämä on!!!!!����
VastaaPoistaVau kiitos paljon! ❤
Poista