sydämeni muuttui hiljalleen kimaltelevaksi jääksi

Elämä pysähtyi yllättäen kevättalvella. Lakkasin hymyilemästä. Käperryin vain omaan huoneeseeni ajatusteni kanssa, jotka pyörivät ympyrää. Välillä tuntui, etten saanut henkeä. Toisinaan sydämeeni pisti hullun lailla. Yritin paeta sitä mustaa sumuverhoa musiikkiin. Kuuntelin samaa soittolistaa päivästä toiseen ja hukutin kyyneleeni peittoon. Tuntui, etten jaksanut elää. Mietin, ettei elämässä ollut mitään järkeä.

Lilja oli kertonut löytäneensä toisen. Ei ollut enää järkeä yrittää. Tie oli tullut päättyäkseen. Erosimme tuikkivan tähtitaivaan alla, enkä enää sen jälkeen ollut se Mikael, joka olin ollut aiemmin. Sydämeni muuttui hiljalleen kimaltelevaksi jääksi.

~~~~~~~~~~~~

Sivelen sormenpäillä köyttä joka roikkuu kattoparrusta. Mielikuva käy välähdyksen lailla. Niin helppoa se olisi ja kuitenkin pelkään niin, että sisimpäni tuntuu murskaantuvan tuhansiksi sirpaleiksi. Joskus olin vielä ehjä. Minussa oli vielä jotain hyvää. Tänään tuntuu, että kaikki on poissa. On vain tyhjä kuori. Ajatukset, jotka kiristyvät kireäksi solmuksi. Tuska, jota en saa pois, vaikka hinkkaan käsiäni kylmän veden alla toivoen kaiken pyyhkiytyvän pois mielestäni. Suru kasvaa ja laajenee. Valtaa mielen ja kehon. Haluaisin itkeä, mutten edes kykene siihen. Sillä hetkellä vihaan olevani poika. 

Haluaisin puhua, mutta en osaa. Huutaisin, jos uskaltaisin ja jos tietäisin, etteivät naapurit soita poliiseja. 

Äiti kysyy -miten sulla on mennyt siellä?

-Ihan hyvin, vastaan. 

Toivon, että edes äiti huomaisi, ettei kaikki ole kunnossa. Saan kuitenkin vain viestin, johon äiti on kirjoittanut -mukava kuulla, että oot viihtynyt siellä. 

Kuvittelen itseni pienenä poikana äidin syliin. Siinä hetkessä oli aina läsnä turva. Nyt olo on turvaton ja yksinäinen.

Viimein auringon paistaessa keittiön ikkunasta sisään ja joutsenten palatessa muuttomatkalta, huomaan kykeneväni jälleen hengittämään ilman kipua. Hymyilen kaverin läpälle ja otan pitkästä aikaa matsin änärissä. Ehkä elämässä on jotain järkeä. Niissäkin hetkissä, kun tuntuu, etten selviä.