Sekö mää olin? Sellanen ihminen, joka tavoitteli täydellisyyttä. Eikö mun elämässä muka ollut jo tarpeeksi hyvää. Ei varmaan sitten ollut, jos mä joka päivä ja melkein joka ilta mietin sitä, että miks mä en vielä seurustellu. Olinhan mä jo sentään kaheksantoista. Monet mun kaverit suunnitteli jo ens kesäksi häitä. Jotenki se kaikki hääfiilistely satutti vaan niin paljo.
Jos mä oisin ollu tarpeeksi fiksu, oisin miettiny, et mitä kaikkee hyvää mun elämässä oli jo. Ystävät, perhe, se, että sain käydä koulussa, hyvä ruoka, puhdas vesi, terveys. Kaikkee, mitä monillakaan maapallon ihmisillä ei ollut. Pitäis vaan osata ottaa ittiään niskasta kiinni. Tajuta ettei mun tarvis olla niin täydellinen.
Kyllähän mäkin tein virheitä. Joskus jopa opin kantapään kautta, mutta se opetti. Se teki mulle vaan pelkkää hyvää. Vaikka aluks joku asia saatto tuntua vaikeelta, tai joku asia hävetti, niin niistä kyllä pääsi yli. Ei tarvinnu jäähä murehtimaan niitä.
On mun elämä ihan tarpeeksi hyvää. Vaikkei täydellistä mulle, niin kuitenkin yhelle muulle.
Teksti on fiktiivinen!
Tosi hyvin kirjotettu! Pakko kyllä sanoo, että itellä nuo monet asiat pyörii mielessä, ku aika monesti tuntuu siltä, että yritän olla liian täydellinen.. Mutta lopulta aina tajuaa, ettei kukaan oo täydellinen 😊
VastaaPoistaKiitos! Nii, vaikken ite oo perfektionisti, niin silti tulee monesti mieleen monia "puutteita" elämässä, vaikka oikeesti ne ei ois ees sellasia asioita, mitä tarvin. Tuo ois kyllä itelle hyvä muistilause, että kukaan ei tosiaankaan oo täydellinen. Kaikki tekee joskus virheitä :) <3
PoistaNiin totta koko teksti. Oli kiva lukee jälleen!
VastaaPoistaKiva kuulla :)
Poista