#sunset

Istun möljän päässä ja katselen vedestä peilikuvaani. Poskilla virtaavat kyyneleet. Kasvoilla loistaa hymy. Itken ilosta.

Ei ole helppoa aina. 

Kätesi syliini paina. 

Joskus päivä niin vaikea on.

Tuntuu, että melkein on loputon. 

Elä luovuta, vaikka se helpointa ois.

Joskus ne hetket lentääpi pois. 

Silmissä pelkkää mustaa. Huulilla ei hymynhäivettäkään. Tunteita ei näy ulospäin, vaikka sisällä niitä on muillekin jakaa. Joskus tuntuu, että kaikki kasaantuu saman ihmisen päälle. Joskus päivä tuntuu loputtomalta. Haluais vaan painua peiton alle ja nukahtaa. Nukkua siihen asti, että sais herätä uuteen aamuun. Sellaseen aamuun, joka ois hyvä.

Aurinko laski hiljalleen. 

Kuu jo nousi verkalleen.

Jossain joku yksinäinen.

Aika moni erilainen.

Hiljaisuutta pelkää.

Silittää toisen selkää.

Auta ystävää, että ei niin vaikeaa.

Ois matka kaikkein pisinkään.

Hymyile usein. Naura usein.

Itke, jos siltä joskus tuntuu.

Näytä sun tunteet, elä peittele niitä.

Voin melkein luvata, että se helpottaa.

Vesi syöksyy valtavina aaltoina rantakiville. Aurinko laskee hiljalleen horisontin taakse. Päivä on ollut kaunis ja ikimuistoinen. Niin erityinen, niin erilainen. Jospa jokainen päivä jäis muistoihin. Jospa jokainen päivä päättyis onnellisesti, että ei tarvis mennä nukkumaan surullisena. Jospa jokaista päivää osais arvostaa yhtä paljon.