torstai 3. syyskuuta 2015
Mullikko
Polku kapenee mitä syvemmälle metsää menen. Joka puolella näkyy vihreää ja ruskeaa. Metsän ja puiden värejä. Ei kuulu edes linnunlaulua. On ihanan rauhallista. Saan antaa ajatusten virrata vapaina. Metsässä kulkeminen rauhoittaa. Maassa näkyy ketunleipiä. Nappaan muutaman suuhuni. Ne eivät heti maistu millekään, mutta sitten suuhuni leviää vähän raparperimainen maku. Jatkan matkaa ja välillä otan muutamia kuvia kameralla, joka roikkuu kaulallani. Vihreä kuvastaa mun mielestä iloa, rauhallisuutta, ja montaa muuta asiaa. Metsä on mulle yks rakkaimmista paikoista. Niitä on niin monenlaisiakin. Siihen ei voi koskaan kyllästyä. Onko mitään mukavampaa paikkaa, minne mennä ajattelemaan asioita, jos haluaa olla yksin.
Fiilis oli mitä huikein, ku maanantaina nousin opistobussin kyytiin. Tutut kasvot ja iloiset hymyt oli vastassa. Mua tervehdittiin ja ois jotkut halunnu halatakki, mutta se ei oikein bussissa onnistunu. Yhessä vaiheessa matkaa laulettiin ja oli niin kivaa. Ilta meni laittaessa tavaroita takas paikoilleen kämpässä ja sain mun huoneeseen vihdoinki valokuvia seinälle. Mun huoneesta on tullu jo ihanan kodikas ja nyt ehkä pikkuhiljaa alkaa tajuamaan, että oon täällä paikassa vuoden.
Tiistaina herättiin aamulla aikasin, että keretään aamupalalle. Käveltiin opiston käytävää pitkin ja mietittiin, että miks täällä on niin hiljaista. Mentiin ruokalaan ja tajuttiin, että siellä ei oo ku muutama tyyppi. Revettiin ihan täysillä Mirjamin ja Jutan kans ja tajuttiin, että oltais voitu nukkua pitempäänki. No oltiinpahan ainaki ajoissa.
Aamupalan jälkeen meillä alko ihan oikea koulu ja oli kolme tuntia viestintää. Tunnit meni nopeesti ja sitte oli kaks tuntia liikuntaa ja liikunnan jälkeen mulla oli kolme tuntia kässää. Tehtiin kangaskasseja, joihin sai maalata tai laittaa teipin avulla jotain kivoja tekstejä tai kuvia. Ruuan jälkeen lähettiin kuvailee samaan metsään, jossa käytiin lenkillä. Oli niin kivaa, ja pikkusen apea mielikin muuttu tosi onnelliseksi ja iloiseksi. Nautittiin kolmestaan metsän rauhasta ja kauneudesta. Tämmöstä täällä opistolla on ollu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voivitsi, tuli niin ikävä sua ja mirjamia.. <3 Teillä on varmasti aivan huippua siellä!! Ihania kuvia, niistä huokuu onnellisuus.
VastaaPoistaMullaki on ikävä sua ihana Noora ❤️ Meillä on ollu tosi ihanaa täällä. Ihana kuulla :')
PoistaIhana postaus, kirjotat niin kauniisti ja aivan ihania kuvia!:) Varmasti ihan huiippua siellä kyllä!
VastaaPoistaKiitos! <3 :) Niin ihana saaha tämmösiä kommentteja. Täällä on tosiaanki huippua. Tuuppa joku viikonloppu tänne käymään! :)
Poista