Tuttu metsäpolku. Kengät tallaavat ohutta heinää alleen. Lehtiä, jotka ovat jo aikoja sitten tummuneet. Kaikki ympärillä on kuollutta. Syksy on onneksi hiipumassa hiljalleen pois. Lipumassa käden ulottumattomiin. Mistään ei kerkeä saada otetta, kun ne on jo riistetty käsistä. Päivät kiitää ohitse salaman nopeasti. Illalla kerkeää hetkeksi pysähtyä muistelemaan menneitä. Päiväntapahtumia, ennen kuin nekin ovat jo hävinneet mielestä.
Sade yltyy. Toppatakki alkaa jo kastua. Millään ei ole mitään merkitystä. Ei silläkään, vaikka kastuisi. Vastaantuleva kahta koiraa lenkittävä huikkaa. Kysyy neuvoa kirjastolle. Selitän nopeimman reitin. Suoraan eteenpäin. Kaupan kohdalla vasemmalle ja heti seuraavasta risteyksestä oikealle. Joku huomaa kerrankin minut, ilman, että teen itseni näkyväksi. Sanomisellani on toiselle jotain merkitystä, vaikka se onkin nuin yksinkertainen asia.
Kiinnostaisko joulukalenteri?
Mattis, oot ihana<3 sun tekstit on koskettavia ja kuvat aivan ihania. Oot kaunis!
VastaaPoistaOi kiitos! <3 Oot ihana!
PoistaJoulukalenteri ois kyllä kiva!:) Ihania kuvia ja tää kirjotuski!♡
VastaaPoista:) Kiitos! <3
PoistaIhanan koskettava teksti!<3 Ja joulukalenteri ois tosi mukava:)
VastaaPoistaKiitos! <3
Poista