Tummat puut.
Ahdistaa.
Pimeä metsä, täynnä vaaroja.
Seison, yksin.
Katselen aurinkoa, joka laskee puiden taakse.
Ymmärtäisinpä,
miksi pitää kärsiä.
Miksi toisen osa on elää hyvää elämää,
ja toisille tapahtuu niin paljon pahaa.
Miksi enkelit eivät voi suojella kaikkia.
Jospa voisi hymyillä silloin,
kun on hyvä olla.
Itkeä, kun on vaikeaa,
vaikka olisi ihmisiä ympärillä.
Kun voisi luottaa,
ettei toinen kerro mitään eteenpäin.
Että toinen pysyisi vierellä,
vaikka olisi kuinka paha olla.
Kumpa voisi olla oma itsensä.
teksti on fiktiivinen
Vau mitä kuvia! ja ihana teksti❤
VastaaPoistaKiitos Alisa! ❤
PoistaUpeat kuvat ja upea teksti ❤ Oot taitava!
VastaaPoistaOi kiitti!❤
PoistaIhana teksti ja tositosi hienoja kuvia! ❤
VastaaPoistaKiitos ❤
Poista