Angel

Yöllä oli hiljaista. Kävelin varovasti ulos viuluni kanssa. Soitin täysikuun valaistessa. Se oli niin kaunista, että minuakin itketti. Taivaskin itki. Värjäytyneitä lehtiä liikkui tuulen mukana. Katselin soittaessani ympärilleni ja mietin sitä, että kuinka kaunista ulkona oli. En olisi halunnut palata sisälle ollenkaan, mutta minua palelsi. Maatessani sängyssä ja katsellessani vielä ikkunasta ulos kuuta, muistin, kun kesällä olin kävellyt metsässä kesämekossani ja soittanut viuluani. Olin luullut olleeni yksin, mutta yhtäkkiä polulle oli astunut poika. Hän oli istunut kannolle ja jäänyt kuuntelemaan soittoani. Hän oli sulkenut silmänsä ja olin nähnyt kyyneleitä hänen poskillaan. Olin istunut hänen viereensä ja soittanut kappaleen loppuun. Olin pyyhkinyt kyyneleet hänen poskiltaan ja ottanut kädestä kiinni. Olin taluttanut hänet takaisin kotiin ja ennen kuin olin kääntynyt palatakseni metsään, hän oli sanonut: ''Thank you my angel.''