Lähdit

Hiuksesi olivat kuin kultaa.

Tyhjyyttä parempaa,

oli aika kanssasi.

Huusit kivusta.

Itkin surusta.

Tiesin aikasi olevan rajallinen.

Näin siivet, jotka kantoivat sinut.

Hentojen käsien kannattelevan.

Valkoisen mekon.

Valoa, joka oli niin kirkasta,

häikäisevää.

Pidin viimeiset hetket kädestäsi kiinni.

Katselin liidunvalkoisia kasvoja.

Pyyhin poskiltasi kyyneleet.

Omillani annoin niiden olla.

Tuska, minun sieluni huusi.

Kipu raastoi voimakkaana.

Peittelit niin paljon sitä,

että et ollut oma itsesi.

Annoin sun mennä,

vaikka en olisi halunnut.

Annoin sun mennä,

koska tiesin.

Elämän päivät täyttyivät lopulta.

Suljit silmäsi.

Huulillasi hymyn näin.

Hiuksissa kimaltavan kultaa.