Tunteita. Hyviä ja huonoja.

Teksti on fiktiivinen!

Ruokajonossa iskee paha olo, mutta en kehtaa rynnätä pois. Tarjottimelle kasaantuu hitaasti haarukka, veitsi, muki ja lautanen. Ruokaa sen verran, kun saa alas. Vähän siis. En anna kyyneleiden löytää tietä poskilleni. Pakotan kasvoille sen tutun ilmeen. Totisen. 

Ruokapöydässä ahdistaa vain enemmän. Toiset ihmiset. Katseet, jotka eivät varmasti kohtaa katsettani. En anna niille tilaa. On helpompi tuijottaa omaa lautasta tai takaseinää. Piilottaa paha olo muilta.

Vatkain hyrrää tuttuun tapaan. Sokeri ja kananmunan valkuaisia. Valkeaa vaahtoa, johon lisään jauhot ja muun tarpeellisen. Uuni on lämmennyt jo aikaa sitten. 

Ilta-aurinko paistaa kirkkaana vastarannan puiden takaa. Kännykkään tallentuu kymmeniä kuvia siitä. Ihastelen sitä mielessäni. Hymyilen kaikelle. Kaikille tarpeettomillekin asioille. Fiilis vaihtelee laidasta laitaan. Välillä käy pohjalla, toisinaan on kaikista ylimpänä radalla. Koskaan se ei pysy tasaisena. 

Joskus iltaisin painun nukkumaan. Aamulla on ihana herätä uuteen päivään vailla murheita tai huolia. Jouluun ei ole enää pitkä aika.