Hymyilyttää niin pienetkin asiat, että melkein naurattaa

Koivujen oksissa jo lehtiä. Pieniä, mutta lehtiä kuitenkin. Taivaalla valkoisia pumpulipilviä. Asfaltti hohkaa pyöränkumin alla kuumuuttaan. Vauhdin huumassa ei voi muuta kuin hymyillä. Hymyilyttää se, että päättärimekko löytyi muutama päivä sitten. Se, että sai kirjoittaa yhteiskuntaopinkokeen yläreunaan opettajalle terveiset: "Ysiluokan viimeinen koe tehty!!" Hymyilyttää takana oleva älyttömän ihana luokkaretki. Se, että saa heittää kaiken koulusta johtuvan stressin menemään. Hymyilyttää niin pienetkin asiat, että melkein naurattaa.

Pitkään aikaan ei oo ollu tämmönen fiilis, ku mulla on nyt. Olo on jotenki niin helpottunu, niin vapaa. Kesäloma häämöttää niin lähellä. Kesätyötkin tuolla jossain. Pystyn ja jaksan taas nähä kavereita. Voin reissata, kunhan vaan rahat riittää ja voin vaan nauttia näistä viimesistä koulupäivistä, jolloin ei enää tehä muuta, ku rakennetaan laavua. (tai siis minä rakennan ja muut opiskelee)

En oo jaksanu kirjottaa nyt mitään pitempiä tekstejä. Ehkä tää tästä taas pian muuttuu, ku saan tän blogirumban taas alotettua tuon tauon jälkeen, ku oli luokkaretki, kokeita, stressiä yms.

Tässä vielä tunnelmia luokkaretkeltä :D (c) kaveri