Tänään on hyvä päivä lähteä

Kirsikkapuut kukkivat. Puisto oli muuttunut väriloistoksi ja siellä täällä lenteli perhosia. Puisto oli muuten autio, mutta yhdellä valkoiseksi maalatulla penkillä istui tyttö. Hän luki keskittyneesti kirjaa, eikä huomannut varjoa, joka lähestyi häntä pikkuhiljaa. Penkki narahti ja tyttö nosti päänsä. "Elise. Mulla loppu jo treenit." Elise laittoi kirjan reppuunsa ja nousi hitaasti ylös.

Elise harjasi hiuksiaan peilin edessä. Kylmä käsi sipaisi ensin hänen poskeaan ja tarttui sitten hänen käteensä. Elise käännähti ympäri ja katseli nuita kasvoja, jotka eivät saaneet hänessä enää mitään muuta aikaan kuin vihaa. Hänet vedettiin syliin ja Elise tunsi nuo niin kovat ja kapeat huulet omilla huulillaan. Hän pyristeli irti, jatkoi hiusten harjaamista ja sanoi: "Matias, mää en nyt oikein jaksa." Hän ei kehdannut sanoa suoraan, mitä hän ajatteli. Jos tämä jatkuisi, hän lähtisi, eikä palaisi enää koskaan takaisin.

Elokuva oli juuri alkanut. Elise istui Matiaksen viereisellä penkillä ja Matias piti häntä kädestä kiinni. Elise ei jaksanut välittää siitä. Kun elokuva päättyi, he nousivat ja kävelivät ulos. Matias veti Elisen sivukadulle ja työnsi hänet seinää vasten. "Mä haluan sut kokonaan", hän sanoi huohottaen. Elise sulki silmänsä ja Matias painoi syvän suudelmanhänen huulilleen. Elise tunsi inhon hulmahduksen. Hän avasi silmänsä, potkaisi Matiasta ja ryntäsi juoksuun. Elise juoksi niin kauan, että veri alkoi maistua suussa. Pitikin Matiaksen ihastua juuri häneen. Äiti oli tykästynyt Matiaksesta alusta asti ja odotti innoissaan, että seurustelu etenisi pidemmällekin. Aluksi Elise oli pitänytkin Matiaksesta, mutta jossain vaiheessa hän oli kyllästynyt Matiaksen määräilevään asenteeseen. Jos hän ei saanut mitä halusi, syntyi riitaa, ja joskus Matias muuttui väkivaltaiseksikin.

Reppu oli pakattu jo valmiiksi, mutta Elise mietti vielä asuaan, jonka laittaisi päälle festareille. Hän oli suunnitellut kesälomareissua jo kuukausia ystävänsä Tuulian kanssa, ja vihdoin reissun alkaessa hän tajusi, että oli oikeasti lähdössä. Elise vetäisi kauniin sinivalkoisen mekon päälleen ja sipaisi vaaleaa huulikiiltoa huuliinsa. Ulkoa kuului auton tööttäys, joten hän nappasi reppunsa ja ryntäsi ulos.

Auton astemittarin lukemat näyttivät huimilta. Elise avasi auton ikkunan ja työnsi päänsä siitä ulos. Maisemat vilahtivat nopeasti ohitse ja pian ensimmäinen kyltti festareista näkyi jo edessäpäin. "Me ollaan kohta perillä", Tuulia sanoi ja väänsi autoradion nappuloita. Musiikin pauhu voimistui ja Elise piteli käsiä korvillaan. Tuulia nauroi ja lisäsi volyymia. "Mulla särkyy korvat", Elise huusi ja vääsi musiikin niin pienelle kuin pystyi. Tuulia käänsi auton kuoppaiselle tielle ja auto pomppi hiukan.

Tuulia tarttui Eliseä kädestä ja he nauraen kävelivät lähemmäs lavaa. "Käyppä hakee meille juomista", Tuulia sanoi ja Elise lähti kävelemään kohti juomakojua. "Täällä näkeekin tuttuja", miehen ääni sanoi Elisen takana. Hän kääntyi ja tuijotti suoraan nuihin kivenkylmiin-ja harmaisiin silmiin. "Matias", hän sanoi hiljaa. Matias virnisti, mutta Elise tyyntyi vaan kääntämään selkänsä hänelle. "Eläpä oo nuin epäkohtelias. Eikö poikaystävän kuuluis saaha vaikka pikkupusu", Matias naurahti ja kosketti Elisen kättä. "Irti", Elise tiuskaisi. Matias hiljeni ja sanoi: "Elä nyt suutu pienestä. Kavereitahan tässä ollaan." Elise maksoi juomat ja palasi Tuulian luokse. "Miten sulla nuin kauan kesti", hän kysyi ihmetellen. "Näin yhtä tuttua", Elise sanoi vaivaantunut ja ojensi juoman Tuulialle. Tuulia hymyili ja sanoi sitten: "Nyt nautitaan. Elä oo nuin myrtsillä päällä."

Aurinko laski hiljalleen. Meno oli yltynyt ja tunnelma oli katossaan. Elise ja Tuulia tanssivat musiikin tahtiin. "Mä käyn hakee lisää juomista", Tuulia sanoi ja hävisi paikalta. Joku tarttui Elisen käteen ja kysyi: "Saanko luvan?" Elise tunnisti äänen, eikä jaksanut vaivautua kääntymään. "Mee pyytää jotain toista. Mä en tanssi sun kanssa, vaikka maksaisit", Elise sanoi ja lähti kävelemään vessoille päin. Matias kuitenkin pysäytti hänet. "Anna mun olla ja ala vetää", Elise jo tiuskaisi. Matiaksen läsnäolo ahdisti. Oliko hänen pakko tunkeutua samaan paikkaan. Elise oli odottanut innoissaan festareita niin kauan, että hän ei halunnut Matiaksen pilaavan iltaansa.

Matias seurasi Eliseä kuin koira. "Etkö sää tajua, että me kuulutaan yhteen", Matias yritti varmaan sadatta kertaa. Elise pudisti päätään. Hän ei enää jaksanut edes vastata. "Voisitko sää edes harkita asiaa. Mä lupaan, että käyttäydyn tästä lähtien kunnolla", Matias sanoi ja pysäytti Elisen jälleen kerran. "Anna olla. Mää oon tullut siihen lopputulokseen, että sun ois hyvä häippästä ja vähä äkkiä, ellet halua, että mä teen jotain sellaista, mitä sä kadut koko loppuelämän", Elise ärähti ja tunsi kyynelten valuvan poskiaan pitkin. Ilta oli pilalla ja se oli yksin Matiaksen syy. Matias halasi häntä ja painoi suudelman hänen huulilleen. Se oli viimeinen pisara. Elise riuhtaisi itsensä irti ja juoksi Tuulian autolle. Onneksi hänellä oli vara-avaimet mukana. Hän peruutti parkista ja käänsi auton tulosuuntaan. Kyyneleet valuivat vuolaina hänen silmistään ja kastelivat paidan. Silmissä sumeni välillä ja oli vaikea nähdä eteenpäin.

Maantie mutkitteli kauniisti ja aurinko oli värjännyt taivaan punertavaksi. Tänään olisi kaunis päivä lähteä, Elise ajatteli. Matiaksen aiheuttamien tunteiden myllerryksessä Elise ei osannut ajatella järkevästi. Tuntui olevan vain yksi tapa karata elämää. Hän kiihdytti vauhtia ja alkoi ohjaamaan autoa sivummalle. Hän sulki silmänsä, kiihdytti vauhtia yhä enemmän ja käänsi rattia. Ennen kuin auto rysähti puuhun, Elise kuiskasi pimeyteen: "Anteeksi."

Tein tän koulussa. Piti kirjoittaa Kalevalasta pätkä nykyaikaan muutettuna. Tää kertoo siitä kohasta, ku Väinämöinen yrittää kosia Ainoa ja Aino lopulta hukuttautuu.