Miten nää päivät menee aina näin?

Erika käveli niin hiljaa eteenpäin, että askeleista ei kuulunut ääntäkään. Hän avasi ulko-oven ja astui eteiseen. Takki lensi lattialle, samoin kengät. Hän raahasi repun huoneeseensa ja kaatui rättiväsyneenä sängylleen. Miten nää päivät menee aina näin? Miten oon koulun jälkeen näin väsynyt? Miks en enää jaksa tehä kotona paljon mitään?

Äiti avasi huoneen oven ja sanoi -Erika, sun pitäis laittaa pyykit. Tänään mä en muuten kuuntele sitä, että sä et jaksa. Oot hirveen laiska. Tuommosta jaksa enää katella. Kun huoneen ovi sulkeutui, Erikan silmät kastuivat kyynelistä. Väsytti, eikä oikeasti olisi jaksanut nousta ja lähteä laittamaan pyykkejä. Miksi kukaan ei voinut ymmärtää, että hän ei jaksanut iltoja ilman koulupäivän jälkeisiä päiväunia. Nytkin hän oli niin väsynyt, että olisi voinut nukahtaa hetkessä. Lopulta Erika nousi. Käveli pyykkihuoneelle ja latoi pyykit kuivumaan. 

Kännykän herätys soi. Erika sammutti sen ja nousi ylös. Varmaan kuukauteen hän ei ollut enää jaksanut kulkea lenkillä. Ei jaksanut, koska väsytti. Nyt hän väsymyksestä huolimatta puki juoksuvaatteet päälleen ja painui ulos. Taivas näytti synkältä. Myöhemmin saattaisi jopa sataa. Erika hölkkäsi hiljaa tienlaitaa. Jalkaan sattui. Nilkka oli nyrjähtänyt useampaan otteeseen ja se oli ollut nyt viikon kipeänä. Hän hidasti kävelyyn, mutta sekin sattui. Erika tajusi hetkeä myöhemmin, että kipu ei tuntunutkaan nilkassa vaan jossain kohti jalkapohjaa. Ehkä siellä oli jotkut lihakset kipeytyneet. Hän nilkutti hitaasti takaisin kotiin. Lenkkifiilis oli kadonnut kuin tuhkatuuleen. Miten sitä nyt kipeällä jalalla lenkkeilisi. Illalla Eerika ei saanut unta. Päiväunien nukkuminen vaikutti huonontavasti yöuniin. Pitäisi yrittää jaksaa ilman niitä, niin kuin lääkäri oli aikaisemmin sanonut. Pitäisi yrittää, mutta välttämättä se ei onnistuisi. 

Teksti on fiktiivinen!