Yksin

Sade paiskaantuu valtavalla voimalla ikkunanlaseihin. Pieni tyttö istuu ikkunalaudalla ja nojaa sen reunaan. Äiti oli lähtiessään sanonut, että ei viipyisi myöhään. Kello lähenteli jo puoltayötä. Tyttö rutistaa nallea. Pienet pulleat kyyneleet valuvat poskia pitkin. Missä äiti?

Aamu valkenee niin kuin yleensäkin. Aurinko paistaa pilviverhon välistä. Nurmikko vihertää ja linnut nokkivat maasta matoja. Tyttö nousee sängystä. Tyyny on kyyneleiden takia märkä. Hän kävelee alakertaan ja raottaa äidin makuuhuoneen ovea. -Äiti? hän kysyy hiljaa. Ei kuulu vastausta. Hän kävelee sängyn vierelle. Käpertyy äidin t-paidan alle ja itkee itsensä uneen uudelleen.

Keittiö näyttää kaaosmaiselta. Hän oli yrittänyt valmistaa itselleen aamupalaa muistellen, että miten äiti oli sen aina tehnyt. Vettä kattilaan ja sekaan puurohiutaleita. Tyttö oli vain unohtanut sekoittaa sitä. Sitten hän oli kantanut jääkaapista sylissään leipätarvikkeita. Maitopurkki ja voipaketti olivat kaatuneet lattialle.

Tyttö kuivaa lattiaa. Välillä hän nousee ylös ja katsoo ikkunasta ulos. Äitiä ei näy vieläkään. Lopulta hän ottaa takkinsa naulakosta ja avaa ulko-oven. Hän kävelee polkua pitkin ja saapuu lopulta tienvarteen. Missään ei näy yhtäkään ihmistä. Ei varsinkaan äitiä.

Tytön äiti makaa sairaalassa. Hän yrittää nousta sängystä puhelimen luokse, mutta hoitaja painaa hänet alas ja antaa joitakin tabletteja. Hän vajoaa uneen, mutta kerkeää sitä ennen sanoa: "Ava. Minun pikku Ava yksin."

Ava kävelee hiljaa eteenpäin. Hän oli ajatellut, että löytäisi kotiin helposti, kun vain kääntyisi lopulta takaisin. Hän ei ollut löytänyt kotiin. Ava oli eksyksissä. -Äiti! Hän niistää takinhihaan. Istuu tienreunalle ja nyyhkyttää hiljaa. -Äiti! Hae minut kotiin!

Nainen makaa hiljaa valkoisissa lakanoissa. Niin hiljaa, että voisi luulla hänen olevan hengittämättä. Lamput on sammutettu aikoja sitten. Yöhoitajat ovat juomassa kahvia. Aamulla, kun hoitaja saapuu huoneeseen, nainen makaa vuoteessa silmät kiinni. Nainen nukkuu, hoitaja ajattelee. Sitten hän kuitenkin kävelee tämän viereen ja koskettaa kädellään otsaa. Se on kylmä.

Teksti on fiktiivinen. Älä kopioi sitä!